Pyydän jo anteeksi etukäteen teiltä, jotka ette siedä pierujuttuja.. Sellainen tästä nyt nimittäin on tulossa. Ensi kerralla lupaan tarinoida jo ihan jostain muusta. Vähemmän haisevasta.

Mummo harrastaa joskus jopa monen tunnin pierumorsetuksia. Siinä saavat peräaukon kudokset kunnolla kyytiä, kun nainen vinguttelee hanuriaan.. Ääni on vähintäänkin kuuluva. Pierun äänihän vaihtelee sen mukaan, miten kireä tyypin rengaslihas on ja kuinka suuri vapautuvan kaasun paine on. Eli montako pascalia. Mummon rupsauttelut vaativat jo varmasti parin sadan tuhannen pascalin peräsuolen. Mutta sellainenhan mummolla on.

Olisi tosi kätevää, jos pieru putoaisi aina lattiaa kohti. Mutta ei. Pierun tiheys on keveämpää kuin ilma. Niinpä ne haisevat paholaiset leijuvat juurikin muiden nahkamoosesten neniä kohden ja aiheuttavat joskus kiusallisia tilanteita. Kuten 1500-luvulla Englannissa, kun Oxfordin jaarli, Edward de Vere, pieraisi vahingossa vannoessaan uskollisuutta kuningatar Elisabet I:lle. Tilanne oli Eetulle sen verran nolo, että paukkunsa jälkeen hän päätti lähteä maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Hänen palattuaan kuningatar totesi, että olikin jo melkein unohtanut pieraisun.  

Miksi pieru muuten haisee? No tietenkin siksi, että myös heikkokuuloiset tietäisivät pieraisseensa.

terkuin Paavo Oiva Veikko