negatiivisuus.jpg

Meillä tuli taas kerran puheenaiheeksi positiivinen ajattelu eli myönteinen ajattelu vastaan negatiivinen ajattelu eli ketutus.

Mummon mielestä kun aina pitäisi olla niin kauhean positiivinen.. Kettu kun ketuttaa tuollainen ajatus.

Kysyinkin mummolta, että eikö häntä muka koskaan harmita. Yritti niin myönteistä ja hymyilevää esittää. Kaikki niin hyvin ja naminami vaan sullekin!

Kunnes alkoi avautua:

”No kyl munt ne ostoskärryjen kolikkolukot ketutta. Ikä ei ol sopiva raha sinne luukkusse tyänttä. Siin kohta tekis miäli kauppa vaihta!”

No niin, lähteehän sieltä, kun vähän pintaa raaputtaa.

”Ja ketutta munt niimpal kauhiaste myäs jos JOKU koira ruppe haukkuma aamul aikasi, ko mää tahtoisi viäl nukku!”

En tunne tapausta… En siksi osaa ottaa kantaa.. Seuraava!

”Joskus saatta ketutta kyl semmonenki, jos o kuudenkympi rajotus ja joku aja edel viitkymmentviit.”

”Ketutta kyl se kans ko telkkaris mainokset huuta täysil ja sit et kumminka ite ohjelmast kuul mittä. Koko aja täyty ol kaukosäädin kädes.”

”Julkiste vessoje valot ketutta. Ne saa naama näyttämä mursu ja sia risteytykselt!”

”Nii, ja tietokoneet kokonaisuuresas ketuttava! Ko ei ossa ja ko ei muista niitte käyttöohjei! ”

”Ja sit…”

Tässä kohdin aloin jo hieman toppuuttelemaan. Tajusin, että nyt tuli herätettyä nukkuva karhu. Tuo nainenhan on täynnä patoutunutta ketutusta valheellisen hymynsä takana!

Mummoooo, naminami..Rauhoitu!

t. Paavo