Cassu -kääpiöpinseri eli mummon ja Karvakäden lemmikkinä 17 hienoa vuotta. Se oli aikaa ennen minua. Kuvassa olemme mummon kanssa Cassun muistokivellä, sillä eilen Cassun kuolemasta tuli tasan 3 vuotta. Veimme kivelle kukan ja kynttilän.

Piti olla harras ja kaunis hetki.

Ei ollut.

Aiheutin konfliktin, rajaselkkauksen.

Lähitiellä kulki tyttö koiransa kanssa ja mitä minä teinkään! Ryntäsin tielle sata lasissa. Yhtään hiukkaa en muistanut, että pihan ja tien raja kulki siinä välissä, enkä sitä, että minua on ehdottomasti kielletty ylittämästä rajaa ilman nahkamoosesta. Sieltä tieltä minä kuitenkin itseni löysin. Tai mummo löysi..

Rajaselkkaus saatiin rauhoitettua suhteellisen nopeasti, vetäydyimme alueelta ja aloitimme mummon kanssa sovittelu -neuvottelut. Rauhanehdot kuitenkin tuottivat päänvaivaa. Miten olisi herkkupala minulle, koska kuitenkin peräännyin..? Mummo ei ollut valmis pienimpäänkään myönnytykseen. Sovitteluratkaisuun pääsimme vasta myöhään iltapäivän aikana. Rajalinjat säilyvät jatkossakin ennallaan. Luovuin aluevaltauksista. Rajan ylitykseen tarvitsen jatkossakin ylemmän tahon luvan.

t. Paavo