Minulla kävi tänään vieras. Ulkomaalaistaustainen. Maahanmuuttaja. Hänen nimensä on Yngve. Minua jännitti, että miten minä hänen kanssa pärjään, kun en osaa ruotsia. ”Hejssan! Hur går det?”, ”Trevligt att träffas!”, ”Tack, tack!” Harjoittelin kuin hullu! Ruotsinkielisen runonkin opettelin aivan Yngveä ajatellen: ”Ö, öde ö, hö ö; hö öns mö”. Ei olisi tarvinnut. Poika oli jo äidinkielensä unohtanut ja peräkylän murretta haukahteli sujuvasti (olen muuten todella huolissani oman äidinkieleni säilymisestä eli hesan slangista.. Yhä useammin yllätän itseni pohtimasta asioita tällä hassulla murteella, kuten esim.: "Et sunka sää minu tarkota?" tai "Kui toi tosa o?")

Yngve kysyi, mikä minusta tulee isona? Ööööö.. En ole asiaa miettinyt.. Pitäisikö minusta tulla jotakin?? Yngvestä tulee metsästyskoira. Jäniskoira. On jo ollut oman  ihmisensä kanssa metsällä harjoittelemassa. Omistaa kuulemma ilmiömäisen vainunenän. Näin kehaisi. ”Ai, sitä sinä tarkoitit, ny jag förstår.. Minä olen perhoskoira!"  Yritin kertoa, että olen metsästänyt perhosia, hämähäkkejä, kärpäsiä, sudenkorentoja.. Yngve katsoi minua jotenkin säälivästi..

t. Paavo