Kävelimme Karvakäden kanssa taas kerran tuolla Perämetsän siimeksessä. Uusimpana uutena metsään on nyt saatu 18 -väyläinen frisbeegolf-rata. Siellä ukot heittelivät kiekkojaan koriin. Mikä siellä on valoisassa paiskoa. Korit vain kolisivat, kun lätty lensi keveästi kohteeseensa. Mutta teepä tuo sama pimeässä. Tai silmät kiinni.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Jukolassa etsittiin rasteja yön pimeydessä, niin miksipä ei järjestettäisi yöfrisbee-kisoja? Saataisiin pientä haastetta heittoihin. Kai siinä kuitenkin jonkinlaista valonpilkahdusta tarvitaan, joten mielessäni prosessoin, että heittolavoilla pitäisi olisi valonlähteet, vaikkapa jätkänkynttilät palamassa. Myös korien ympärillä tarvitaan valoa. Patterikäyttöistä valonauhaa kiertämään korin suuaukkoa, eikö vaan? Nahkamooseksille vielä otsalamput päähän, niin jo olisi tunnelma kohdillaan.

Selitin innoissani mummolle vuosisadan ideaani. ”Mahtaisik kiekkoje hakemises ol pient vaikeut siel pimeyres?” Hyvä havainto naiselta. Eli myös kiekot pitäisi valaista. Valotarrat kunkin lätyn kylkeen, niin jo nämä löytyisivät pimeämmästäkin puskasta. Ja lentävä kiekko kiitäisi kohti määränpäätään kuin tulikärpänen.

Ideani on vapaasti käytettävissä. Mutta jos tästä tulee seuraava suomalainen innovaatio, niin muistattehan antaa edes pienet rispektit Perämetsän Paavolle.

t. Paavo