Lululla on allergia. Allergia aiheuttaa hänelle muun muassa ihottumaa, rupia ja pelkäänpä vain, että myös ennenaikaista ryppyyntymistä. Viimeksi kun näin tyttelin ihmettelin, että mikä ihmeen uusi addiktio tämä nyt on, kun yht äkkiä nainen alkoi halailemaan maata. Liukui päätään sorassa liu’uttaen. Yrittiköhän hän siinä vauhdilla törmätä parannuskeinoon?

Lulun omat nahkamoosekset laittoivat tytön tiukalle kuurille. Moneen kuukauteen ei saanut Lulu syödä sikaa. Ei lehmää. Peurakaan ei tytölle sopinut. Minulle sopisi kyllä! Kysyinkin mummolta, että saisinko minäkin peuraa, jos onnistuisin jostakin allergian itselleni hankkimaan. Mummo sanoi, että vakavalla asialla ei saa pelleillä. Kuka pelleili??

Et ikinä arvaa, mitä Lulu nyt syö? Höyhenjauhoa! Kyllä, kuulit oikein. Lulu sanoi, että ei kyllä nimittäisi sitä ruuaksi.  Ei edes pieretä. Lulun kertoman mukaan hänelle syötetään matalamolekyylisiä sulkajauhohydrolysaatteja ja  vapaita aminohappoja. Sanoin Lululle, että varoisi tuollaisia vapaita aminohappoja ja yrittäisi ottaa ne kiinni ja teljetä vaikka vessaan.  

Tänään Lulu oli ihotautilääkärillä. Lääkkeitä sai kassillisen. Lulu söisi mieluummin kassin kuin ne lääkkeet.

t. Paavo