Eilen oli eläinlääkärikäynti. Ja arvatkaapa, mitä nainen sanoi ensisanoikseen? "Paavossa taitaa olla mäyräkoiran näköä"!! Juuri kun edellispäivänä olin päättänyt, että olen perhoskoira! Ei sitä nyt sentään joka päivä voi muuttaa mielipidettä omasta itsestään. Ei sitä nyt voi suuntautua sinne ja tänne! Mäyriä mistään löydykään.. Perhoset sentään lentävät välillä melkein itsestään suuhun.

Kovin oli nainen kiinnostunut kehoni ääripäistä; purennasta ja palleista. Puristeli niin maan perskuleesti! Pehvastakin puristi, niin että oikein kihelmöi ja kirveli jälkikäteen.  Hampaatkin hänelle näytin. En nyt mitenkään innosta puhkuen, mutta kuitenkin. Kaikki ok. Tai ainakin luulen niin. Jos olisi purukalustoni ihan karmeassa kunnossa ollut, niin olisinko saanut niin montaa pusua hänelle antaa? Ainakin kymmenen lipaisua vetäisin. Enemmänkin olisin voinut antaa. Tyytyi siihen.

Käynti olisi ollut täydellinen, ellei mummo olisi ottanut puheeksi sitä syömispuolta. Koska olen hentorakenteinen (?), pitää mummon kuulemma tarkkailla, ettei painoni pääse nousemaan. Suurimmalle osalle ihmisiä tämä tarkoittaisi, että "pitää tarkkailla, ettei painoni pääse nousemaan". Mummolle (joka on helposti huolestuvaa sorttia) se lause tarkoittaa: "Paavo on liian lihava! Nyt laihduttamaan!" Kunhan nyt en joutuisi kauhean montaa kiloa laihduttamaan, kun lähtöpainoakin on vain 3,5 kg..

Niin, tuo otsikko. Taas se rokotus jäi huomaamatta.. Ehkä sain sen, ehkä en.

20747705_10212580803707123_753076185_o.j

terveisin pennun prototyyppi, Paavo, sekä pinkin vinkupossun korva