Kuulin tänään, että illalla meille tulee mäyräkoira. Eipä noita pahvisia olutpakkauksia olekaan meillä juuri näkynyt. Ehdin jo riemastua, sillä olen kuullut, että olut saa juojansa muuttumaan todella vitsikkääksi ja mielettömän hyväksi laulajaksi. Mummoa tässä lähinnä ajattelin..

Väärinymmärrys. Tämä mäyräkoira olikin koiralapsi, joka tuli meille vierailulle. Sellainen hyvin pieni ja hyvin, hyvin pitkyläinen. Tyyppi oli niin pieni, että selkäänsä notkistamatta olisi voinut vatsani alta kävellä. Ja taisi kävelläkin. Sillä vauhtia kaverilla riitti. Päästeli maksimaalisella teholla koko illan. Ei meinannut kone hyytyä millään.

Alun epäluuloista päästyäni suostuin kaverin itsepintaisiin leikkiin pyyntöihin. Ja yllättävän hyvinhän tuo painin alkeet jo osasi. Ikäisekseen. Mutta perääni et haista! Rajansa kaikella!

Kun vieraat lähtivät, mummo sanoi: ”Mitäs jos otettais Paavol kaveri, toinen koira?” Niinpä mummoseni. Mitäs jos otettais Karvakädelle kaveri, toinen vaimo?

t. Paavo