Olen vielä tänään miettinyt asiaa, josta eilen teille kirjoittelin... Sitä puhumista ja puhumattomuutta.. Siihen liittyen olen tänään pohtinut sananvapautta. Onko minulla sananvapaus? Saanko sananvapauden nimissä tuoda mielipiteeni julki? Saanko haukkua informaationi ilmoille oman vapaan tahtoni mukaan? Vai määrittääkö jokin omasta mielestään ylempi taho (tässä tapauksessa mummo / Karvakäsi) sen, mistä saan puhua, milloin ja millä tavalla?

Ikävä kyllä, minun on todettava, että ulosantiani kyllä rajoitetaan. Joskus hyvinkin ikävällä tavalla. Missä on silloin yksilönvapaus? Missä eläimen oikeudet?  Minulla saattaa olla erittäin painavaa sanottavaa ohikulkijalle, mutta juuri silloin sensuuri iskee. Mummolla on paha tapa estää minua laukomasta totuuksia. Hän harhauttaa minua. Kiinnittää huomioni muualle ja kun aion iskeä faktat pöytään, on ohikulkija jo mennyt. Myöhästyn siis. Pahimmassa tapauksessa mummo poistuu paikalta juuri, kun olen haukkumassa tietoni ilmoille. Lupaa vielä juustoa, jos lähden mukaan. Ja taas jää terveiseni sanomatta. Tai sitten tapahtuu se kaikkein noloin: mummo ottaa minut kainaloonsa ja kantaa sisälle..Ja kaikki nauravat..

Olen ollut huomaavinani, että mummo pyrkii siihen, että hän voisi määrittää sen, kenelle puhun ja mitä sanon. Jos hän antaa luvan, saan puhua suuni puhtaaksi. Jos hän ei anna lupaa, minun pitäisi osata pitää mölyt sisälläni. En haluaisi suostua moiseen.. Minusta se ei ole reilua. Uskon, että käymme tästä aiheesta vielä lukuisia neuvotteluja, kiivaita perhepalavereja on mitä ilmeisimmin asian tiimoilta vielä tulossa. Pidän teidät ajan tasalla, minkälaiseen konsensukseen meillä päädytään.

22563793_10213113369060924_73790702_o.jp

terveisin Paavo