Yleisön pyynnöstä olen päättänyt asettautua kuntavaaliehdokkaaksi. Aloinkin selvitellä nyt jo hyvissä ajoin, mitä poliitikkona pitää osata..

Poliitikko sanoo tänään yhtä ja huomenna toista. Ei haittaa. Pystyn siihen. Mielipidettäni pystyn kyllä vaihtamaan niin nopeasti, että nahkamoosesten aistielimistö ei pysy perässä. Poliitikko tarvitsee myös taipuisan selän, jotta pystyy tällaisiin nopeisiin takinkääntöihin. Minä en niin noista takeista välittäisi, mutta jos niiden pitäminen on ehto, jotta kunnanvaltuutetuksi pääsee, niin olkoon menneeksi.

Ensitöikseni minun pitäisi nyt löytää oma lauma. Joukkueeni. Kuntavaaliehdokkaat kun kilpailevat keskenään eri joukkueissa. Katsojilla on niin kutsutuissa vaaleissa oikeus äänestää joukkueen suosituinta pelaajaa. Suosituimmaksi pääsee hyvin eri tavoin. Voi esimerkiksi alkaa seurustella kuuman nartun kanssa ja vaalivauva olisi aina eduksi. Siihen en taivu. Muistattehan…? Seiskan kanteen pääsy toisi varman vaalivoiton.

Ymmärtääkseni minunkin pitää alkaa mainostaa itseäni. Minun pitää kiertää toreilla tarjoamassa nahkamooseksille kahvia ja pullaa. Nälkäisimmille hernekeittoa. Ja samalla minun pitää siinä takoa rintaani ja kertoa, miten hyvä jätkä minä olen. Naapurijoukkueen tyyppejä voin vähätellä kertomalla, miten heillä on yhtä vähän annettavaa Perämetsälle kuin viereisellä sähkötolpalla.

Sähkötolpasta puheen ollen. Niissä kunnissa, joissa sähkötolpat eivät vielä ole väistyneet maakaapelien tieltä, voi näihin tolppiin liimata mainoskuviaan. Riittää, että hymyilet kuvassa leveästi ja pelipaidan numero on hyvin näkyvissä. Jos mainoksessa on tilaa, aion kirjoittaa siihen vielä: Paavo, Perämetsän kingi, ei lupauksistaan tingi!

Mitä ajattelet tästä? Olisinko kehityskelpoinen kunnanvaltuutettu? Äänestä! Ja katsokin, että et vahingossa kirjoita äänestyslappuun Aku Ankka. Niinkin on joku joskus vahingossa tehnyt.

terkuin Paavo Oiva Veikko