Ette varmasti usko tätä, mitä nyt teille kerron. Tulee kyllä sen verran uskomatonta settiä: Olen ollut tänään vankina. Häkkilintuna. Missäkö? No eläinlääkärissä. Missään ei siis voi enää sanoa olevansa turvassa.. En tehnyt mitään laitonta. En pissinyt lattialle. En purrut kaapinkulmia. En huudellut vieraisiin pöytiin (ainakaan paljon). Ja kuitenkin löydän itseni  tyrmästä. Luitte oikein, TYRMÄSTÄ! Kalterit ja kaikki! Väärinymmärrettynä. Pahoinpideltynä. Ja ennen kaikkea, syyttömänä!

Mitä tapahtui? Menin lääkärin vastaanotolle turvallisuuden tunteeseen tuudittautuneena. Hymy huulillani. Häntäni hyvää mieltä viestittäen. Astellessani naisen luo taisin vähän laulellakin (yleisön pyynnöstä huolimatta). Pahaa aavistamaton Paavo-parka.. Sitten….muistan vain tapaamisen alun.. ja sen jälkeen vintti pimeni. Minut oli tainnutettu. Luultavasti jollakin tylpällä esineellä. Verta ei ollut ainakaan silmin nähtävissä.

Saatiinko rikollinen kiinni? Saiko hän pahimman mahdollisen rangaistuksen teostaan? Ei! Hän kulkee varmasti edelleenkin vapaana, mutta sen sijaan  MINÄ jouduin koppiin! Koppihoitoa… ei vettä, ei leipää. En tiennyt, olinko saanut elinkautisen vai  jotain vielä pahempaa?

”Vangittu oon mä vuotta kaksitoista

Mä poika alta kahdenkymmenen

Suljettu on mun nuoruuteni aika  

Nyt tähän synkkään vankikomeroon”.

Siellä minä kyyhötin kopin lattialla, pää pyörällä. Turpiini saaneena. Kieli suusta ulkona roikkuen. Otsalohko jyskyttäen. Uni painoi silmiäni.. Olin yksin. Niin yksin. Mummoooooo!!

Onneksi mummo löysi minut! Vainumummo. Hän  -rakas elämänkumppanini -  maksoi minusta runsaat lunnaat. Yhtään pihistelemättä. Rahat saatuaan päästivät vapaaksi. Vaivuin auton penkille ja mietin, yrjöänkö vai en.. Paskonko alleni vai en.. No, pissa tuli jo. En tiennyt kumpi oli siinä kohden pahempi vaihtoehto: se että kuolen vai se, että en kuolekaan!

Nyt olo alkaa tasoittua ja olen tehnyt päätöksen, että  ihan hetkeen en peräkylästä lähde minnekään. Saatan ryhtyä kirjaimellisesti  peräkammarin pojaksi. En lähde enää altistamaan itseäni maailman pahuudelle... En mene jatkossa sammakko-ojaa kauemmas.

Ai haluatte tietää siitä hammasjutusta. No, siinä rytäkässä oli kolme  maitohammastakin  irronnut (luultavasti taistelun tuoksinassa). Eli näillä mennään..

22522164_10213078938880191_64430604_o.jp

t. Potilas-Paavo, perjantaina, 13 pvä..(Kuva kotimatkalta.. Aika huonossa hapessa olin..)