Katsoimme Karvakäden kanssa ampumahiihtoa. Tuota kahden lajin saumatonta symbioosia. En saanut millään itseäni rauhoitettua sohvalle, sillä ajatukseni lähtivät taas laukkaamaan..

Laukkaamaan. Hmmm. Millaista olisi ampumaraviurheilu? Helskata, että siinä saisikin olla ohjastaja tarkkana, ettei Kuninkuusravien ykkösestä tulisi metwurstia ennen aikojaan. Raviradan viereisellä pellolla laiduntavien lehmien kannattaisi olla suu supussa. Väärässä kohden ilmoille päästetty ”Ammuuu”, kun voisi olla kohtalokasta.

Miltä näyttäisikään ampumataitoluistelu? Tarkka tähtäys ja lähes puhdas ammunta kesken salchowin tai piruetin.. Jos kaikki sujuu kivasti, ei tulisi kuin maksimissaan yksi sakkoluz suoritettavaksi. Viiden hutin jälkeen olisikin jo tekemistä. Lähes mission impossible, voisi kai sanoa.

Tai ampumajääkiekko.. Voi mikä houkutus ampua vastapuolen pelaajaa, joka juuri kampitti sinut, keskelle selkää. Tosin laji taitaa olla jo nykyiselläänkin sen verran aggressiivista, eikä verenvuodatuksiltakaan ole vältytty, että ampuma-aseet voisivat  ajaa ainakin herkimmät katsojat pois lehtereiltä.

Ampumapaini ei luultavasti muuttaisi lajia juuri lainkaan. Jo nyt molskeilta kuuluu melkoinen paukuttelu ja ruudinhajukin on siellä arkipäivää.

Ampumatanssi. Ja televisiosta katsoisimme ohjelmaa Tanssii kiväärien kanssa. Alkuun hikeä nostattava foxtrotti, sitten pistoolit esiin, PUM, PUM, jonka kautta suoraan tangon pyörteisiin. Kuulosuojaimet asuun sopivin värein ja kuosein. Tietysti.

Ideani vapaasti toteutettavissa.

T. Paavo