Aina eivät väitteet ja todellisuus täysin kohtaa (ks. kuva). Pahasti vajaaksi jäi meikäpojan vatsa Uudessakaupungissa. Vaikka sain minä kyllä jotain.. Hrrrrr, hrrrr, hrrrr. Kuuletko hurinaa? Minä se täällä tyytyväisyydestä kehrään! Apua, ei helskata sentään! Mitä minä meninkään nyt sanomaan!  En siis TODELLAKAAN kehrää! Sehän on kissa-termi. YÖK! Mutta mistä on kyse? Mummo sanoi, että tätä ei kannata maailmalle huudella, siksi kirjoitankin tämän nyt ihan toooosi pienellä: Mummo haki noutopöydästä naudan filettä ja antoi sitä minulle. Jippiaijei! Älä kerro tätä kenellekään, sillä saaristolaispöydän tarkoitus ei ilmeisestikään ole, että sieltä kannetaan filettä lihanhimoiselle koiralle.

Mitä minä Ravintola Pookissa tein? Olin paikalla vesikriitikon ominaisuudessa eli henkilönä, jolla on valta ja voima tuomita ravintolat ja kuppilat ala-arvoisiin-, keskinkertaisiin- ja ultimaattisiin kokemuksiin sen mukaan, miten maistuvaa heidän tarjolle laittamansa juomavesi on..  

Älkää luulkokaan, että vesikriitikon elämä olisi pelkkää juhlaa. Ei ole. Mietipä vaikka sitä, että minut määrättäisiin Intiaan, Ganges-joelle. Testaapa Paavo, wannabeammattilainen, veden laatu. Ja hetken päästä ällö bakteerikanta kutittelisi ja pulputtaisi suolenmutkassani. Ja tuo olisi vasta alkusoittoa massiivisten vatsanväänteiden alkamiselle. Houkuttaisiko tuon jälkeen vielä kriitikon ammatti?

Gangesiin ei minua ole onnekseni viety (vielä), mutta monenlaista on tullut matkan varrella lipitettyä. Lahdessa vedin kerran pari desiä vettä, jonka maku oli kyllä alkuun viipyilevä, miellyttävän pehmeä ja makeahko, mutta jo ensimmäisen desin jälkeen päässäni alkoi soida Antti Tuiskun Peto on irti -kappale. Pelottavaa.

Niin, ja se Vilppulan ”vesi”. Todella erikoinen kellertävä väri. Katsonkin velvollisuudekseni, rakkaat vilppulalaiset, lausua teille varoituksen sanat: Älä juo! Vesijohtovettänne nauttimalla voit heittää kaiken toivosi. Tulevaisuutesi ei tule olemaan kauaskantoinen. Ehdotankin, että teette kuten viinin maistajaisissa; syljette sen suustanne. Eli toimitte kuten suositellaan muillekin pilaantuneille tuotteille tehtävän. Mitä mummooooo!? Ai, eikö ollutkaan vesijohdosta se neste?

Millaisen arvostelun juomakokemukseni Pookissa saa?

Tarjoilu:                                          Nopeaa ja kohteliasta

                                                     Lisähuomiona: Sain rapsutuksia ja kauniita sanoja tarjoilijalta

Tarjoiluastia:                                   Ikävä kyllä vain muovia

Yleinen tunnelma:                           Kireähkö. Johtuen pääosin pöytäseurasta.

Vesi:

                                                    Ulkonäkö:                               Melko kirkas, keskikova 1,3 mmol/l

                                                    Tuoksu:                                  Norm., ei pH:ta (pahaa hajua)

                                                    Maku:                                     Hillityn elegantti

                                                    Kokonaisvaikutelma:                Ei kuiva, vaan hyvin märkä

 

Yhteenveto:                                  Neljä tähteä ja kuu

 

Terkuin vesikriitikko Paavo Oiva Veikko