Lehtikatsauksemme satoa:

Erään helsinkiläisen visionäärin mukaan kaupungin ylämäkiä pitäisi madaltaa. Olisi niin paljon mukavampi pyöräillä. Olemme mummon kanssa melko varmoja, että tässä on kyse huumorin vaikeammasta lajista, sarkasmista. Mutta lähdimme miettimään asiaa niin, että entä ellei näin olekaan?

Jos onkin kyse siitä, kuten mummo sen niin kauniisti ilmaisi: ”Vian ei tartte ol suur, jos se on pääs.”

Entä jos Helsingistä todellakin poistettaisiin ylämäet? Alamäet tietysti jätettäisiin. Se saattaisi olla heidän onnensa. Oi, miten kiva sieltä olisi lasketella myötäistä kohti kaunista Turkua. Turussa kun ylämäetkin ovat niin paljon iisimpiä. Ainakin Aninkaistenmäki, Kaskenmäki ja Puolalanmäki.

Olisiko samalla, kun ylämäet poistetaan, mahdollista tehdä koko maapallosta litteä? Pannukakku. Ei laaksoa ei kukkulaa. Olisi siinä kiva tämänkin tyypin, joka mäkiä niin kovasti haluaisi madaltaa, pyöräillä. Niin ja samalla pitäisi kyllä poistaa myös vastatuuli. Se se vasta onkin pyöräillessä kettumainen juttu. Ja häikäisevä aurinko. Pois vaan sekin riesa.

Kyllä on kaupunkilaisilla vaikeaa. Toista se on meillä perämetsäläisillä. Pienet koululaiset fillaroivat opinahjoonsa säässä kuin säässä. Koulukyydityksen saa, jos matkaa kouluun kertyy yli 5 km. Julkinen liikenne on utopiaa. Kun yöllä tulee 30 cm lunta, joutuu pieni matkalainen joskus fillaria vähän kapealla, mutkaisella ja sysipimeällä kylätiellä työntämäänkin. Lumiaurat kun tulevat tänne, kun kiireiltään ehtivät. Vastaantuleville susille morjenstellaan. Ylämäkiä ei ole paljon ja ovat onneksi loivia. Siksi täällä kiitelläänkin: ”On meil vaa asiat niin pal paremmi ko Helsingis.”

t. Paavo