Alan pikkuhiljaa toistaa itseäni, mutta pakko tämä on taas sanoa: kun luulee kaiken jo nähneensä, näkeekin vielä tämän! Pupu Tupuna potenssiin kolme.. tai viisi! Mummo otti minut mukaansa töihin. Siellä oli tämä tyyppi.. Hermanni. Ilmeeni varmasti kertoo kaiken...Oli siinä korvilla kokoa! Ei tyyppi jaksanut niitä edes kantaa.. Tuossa sivuilla ne roikkuivat kuin rukkaset. Kysyin: "Kuuluuko, huhuuuu?" Ei vastannut. Varmasti kuuli. Jos noilla ei kuule, niin ei millään!

Yritin selvittää mistä ihme otuksesta on kyse! Karvaa oli niin, että vaikka enimpiä sivuun kiskoi, ei kriittisiä paikkoja päässyt haistelemaan. Yrityksen puutteesta ei minua voi moittia. Ja kiltisti poika antoi tutkia..Ei siinä mitään.  Jos ei olisi antanut, jos olisi halunnut siirtää minut pois tutkimustehtävästäni, niin enpä tässä teille kirjoittelisi.. Ei olisi Paavo-pojasta  jäljellä kuin märkä läiskä peräseinällä..Sen verran oli herra Hermannin takajaloillakin mittaa.

t. Paavo