Sanotaan että luottamus on suhteessa se vahvin sidos. Minun ja mummon välillä ei ole ollut viime aikoina aivan sataprosenttista luottamusta. Jääty johonkin 85 %:n, arvelisin. Siihen on syynsä. En ole aina ihan pystynyt pitämään lupauksiani; ei, en todellakaan mene enää lähitielle haukkumaan ohikulkijoita.. enkä tietenkään järsi keittiökaapiston alaosaa.. Ja sitten se kuitenkin TAAS tapahtuu. Kyllä se luottamusta nakertaa… se järsiminen.. se nakertaminen.. järsii siis sitä..
Tänään mummo veti taas sen luottamus-kortin esiin. Pyysin häneltä hieman optimistisempaa ajattelutapaa. Ettei nainen alati murehtisi sellaisia, mitä ei ole vielä tapahtunut. Tällainen ikävä puhe kun voi alkaa toteuttaa itseään (käy niin, että tuleekin sinne tielle ampaistua kuin naton ohjus, vaikka ei ollenkaan olisi ollut tarkoitus).
Mistä tämä aihe nyt sitten nousi esille? No, karvalankamatto is back again!! Mummo on odottanut sitä kuin hesalaiset länsimetroa. Ja nyt se on siinä. Olohuoneen lattialla. "Sul o nyt Paavo mahrollisuus näyttä, et sunsse voi luotta!". Maton mukana tuli kauheasti erilaisia sääntöjä; lankoja ei saa repiä, mattoa ei saa kaivaa, siihen ei pyyhitä pehvaa ja sille ei saa edes pissata! Huh, huh. Katsotaan, miten pojan käy.. Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa, sanoi jo Goethe aikoinaan..
t. Paavo
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.