Kolme yötä jäljellä ja sitten lähden kaupunkilomalle! Maaseudun rauhasta suoraan urbaaniin city -melskeeseen. Mitenkähän se sujuu? Olen stadissa syntynyt eli minulla on kaksoisidentiteetti, mutta puolitoista vuotta täällä perämetsässä on muokannut luonnettani aika lailla jupista juntimpaan suuntaan. Osaanko minä enää siellä kaupungissa käyttäytyä? Siellä ei saisi kuulemma haukkua ohikulkevia. Ja niitä ohikulkevia on siellä hitusen enemmän kuin täällä maalla. Täällä päivän mittaan ohi kulkee postiauto ja joku muu. Ehdin hyvin reagoida molempiin. Kaupungissa minulle saattaa tulla kiire sanomisissani. Iltapäiväruuhka kauhistuttaa jo nyt minua.. Morottamista joka suuntaan.

Kun kaupungissa lähdetään lenkille, ei jokaista karvakorvaa tervehditä, joka vastaan tulee. Kaupunkilaiskoirat ovat harjoitelleet niin kutsuttua oikeaoppista kohtaamista. Siinä mennään kaverin ohi niin kuin ei nähtäisikään häntä. Poispäin käännetään pää. Epäkohteliasta, sanon minä. Aion kyllä pitää siitä huolen, että perän ainakin haistan joka ikiseltä vastaan tulijalta. Se on meillä täällä maalla perinne. Ja minä jos kuka, olen perinteiden vaalija.

Sitä olen miettinyt, että miten viikon poissaoloni vaikuttaa mummoon. Entä jos hän traumatisoituu? Onko keskinäinen luottamuksemme tämän jälkeen mennyttä? Lohduttaudun sillä, että mummoilla ajan taju on hieman erilaista kuin meillä koirilla. Ehkä hän pari päivää vähän ihmettelee, että missä se Paavo Oiva Veikko oikein on, mutta pakko naisen on oppia siihen, että emme aina voi olla kylki kyljessä kiinni. Vähän omaa tilaa on välillä otettava.

t. Paavo