Mitä yhteistä on projektillani ja Netflixillä? Nopeasti mietittynä ei yhtään mitään. Mutta kuulkaapas, on kuin onkin! Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset oli katsonut Netflixistä sellaista jonninjoutavaa sarjaa kuin Unelmien näköalaravintolat. Yhtä mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista kuin itsensä suolistaminen ruuvimeisselillä. Mutta makunsa kullakin..

Ohjelmassa kolme kanadalaista tyyppiä uudistaa ravintoloita mieleisekseen. Sanoisinko, että melkoisen hämärää touhua valoisaan aikaan tehtynä.. Heput olivat luultavasti miettineet, että mihin hotsittaisi matkustella seuraavaksi.. Mikään ei innostanut. Olivat ehkä ottaneet eteensä karttapallon. Pyöräyttäneet sitä. Sormi oli osunut Suomen kohdalle. Olivat selvittäneet missä hel....ssä sellainen maa sijaitsee. Löytäneet Suomen, Turun ja Ruissalon. Ja Ruissalossa Ravintola Mainingin. Ei kun sinne. 

Tästä tytönjollaonniinsyötävänihanathiukset tv-elämyksestä se idea sitten lähti.. Tänään muutama nenä ja yksi kuono otti suunnan kohti Ruissalon saarta. Mummo, antiikkia jo itsekin, "viihdytti" meitä ikivanhoilla jutuilla. Hänen juttujensa kiinnostavuusaste on useimmiten miinuksen puolella. Laimeaa, latteaa, mitäänsanomatonta. Niinpä nytkin olin henkisesti vain puolittain läsnä. Havahduin siihen, että nainen höpisi jotain siitä, että huvila, jonne olemme matkalla, on 1920-luvulla toiminut matkustajalentoaseman odotushuoneena ja toimistona. Mitäh? Lentoasemanako? Ellei minusta olisi kehkeytynyt vannoutunut perämetsäläinen, voisin elää vaikka lentoasemapummina. Päivät pitkät haistelisin lähdön tunnelmaa. Ja kerosiinia. Tax freesta hakisin hörpättäväksi halpaa olutta. Hmmm. Vai sellainen historia paikalla. . Ei taida ollakaan paskempi ravintola tutustua, vaikka pöperöt eivät makuhermojani kutkuttelisikaan..

No kutkutteliko nystyröissä? Hienostuneet olivat annokset. Mummo söi lohisalaattia. Siinä oli naisella kerrankin kunnon annos ruohoa rouskuteltavana.. Veikkaan, että illalla hän märehtii kuin lehmä.. Refluksiksi sitä nimittää. Kuulostaa kai sivistyneemmältä. Sieniä ei saisi ottaa suuhunsa. Eihän? Sitä minun päähäni ainakin on taottu pennusta lähtien. Ja mitä tekee Mimmiliini?! Tilaa syödäkseen, mitäpä muuta kuin SIENIÄ! Hänen iltaansa kuuluu, pelkään pahaa, vähintäänkin keskivaikeat hallusinaatiot.. Mutta oma vika. Ja mitä söi seurueemme pienin? Nyrkkiään! Ei ole helppoa olla minikokoinen nahkamooses...

Jälkiruokakahvit nautimme Ruissalon kansanpuiston Villa Promenadessa. Mummo ei omien sanojensa mukaan syö sokeria, ei rasvaa, eikä varsinkaan munkkeja!! Teot ovat kuitenkin aivan muuta kuin puheet. Munkkia veti nainen naamaansa kaksin käsin ja makuhermot huusivat hoosiannaa!!  Täytyykin sanoa, että jo oli Promenaden munkeissa maku kohdillaan! Vahva suositus. 10 +. 

Terkuin Paavo

---