Oi kuusipuu

Miksi kukaan ei kertonut minulle, että jouluna sisään tuodaan puu!! En ollut yhtään varautunut moiseen.. Otaksuin, kun Karvakäsi kuusta sisään kantoi, että nyt mummon käämit kyllä palaa.. Olen nimittäin lukuisia kertoja yrittänyt ehdottaa tätä samaa.. Olen yrittänyt kantaa sisälle mittakaavaltaan huomattavasti tätä yksilöä pienempää puutavaraa. Ja aina on tullut touhuilleni kielteinen reaktio: ”Paavo, oksi ja risui ei tuara sisäl!” Nyt kun Karvakäsi teki saman tempun, kaikki oli vain ”niin kauhian kaunist ja ihana!”

En millään meinannut käsittää puun tarkoitusta. Jalkaa ei saanut nostaa sitä vasten. Vaikka se olisi ollut jotenkin loogista.. Jyrkkä ei tuli tälle keksimälleni käyttötarkoitukselle. Vasta illalla tajusin! Tämä olikin vain vähän hankalampi tapa juottaa minulle vettä. Puikkelehdipa Paavo ensin sinne alaoksiston alle, näytä mihin kielesi ylettyy ja kyllä, janosi on tyydytetty!

Se siitä joulupukista sitten

Joulupukki ei sitten tullut meille..Eli paljon melua tyhjästä. Pettymys se oli. Myönnän. Meiltä kun puuttuivat ne tuiki tarpeelliset  ihmislapset… Ovat kuulemma ensisijalla. Selityksen makua. Ei mene läpi. Olihan meillä kuitenkin Hilma ja Boris ja minä! Ja Hilma jos joku on pieni! Ja minä nuori!  No, mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Mitä sitä vatvomaan. Mitä enemmän tunkiota pöyhii, sitä enemmän p…a haisee..

Lahjat tyyppi toi sentään. Jätti eteiseen. Ja onneksi ei loppuviimein sinne savupiippuun työntynyt.. Ovea käytti, kuten muutkin. Ensin epäilin, että lahjat olisivat olleet samassa  säkissä, johon mummo on jo viikkoja vähän väliä kauniita paketteja tiputellut. Mutta ei se voinut olla. Ei mummo huijaisi näin härskillä tavalla.. Eihän?

Kivoja lahjoja sain. Puruluita. Pehmolelu. Ja toinen. Ja kolmas. Boris kertoi, että edellisinä vuosina koirat ovat löytäneet myös yhden nakin paketeistaan. Nyt ei saatu. Viime jouluna Hilma oli vähän ylireagoinut. Oli ajatellut nakkijaon näin: Kolme koiraa, kolme nakkia eli Hilmalle yksi nakki, Hilmalle toinen nakki ja Hilmalle kolmas nakki. Ja kun hänen matematiikkaansa oli kyseenalaistettu, oli tyttö saanut aikamoisen raivarin. Oli muiluttanut Boris-parkaa oikein olan takaa. Tämän joulun nakittomuudesta saamme siis ”kiittää” Hilmaa..

Sain yhden paketin liikaa.. Yritin ehdottaa, että jospa TÄMÄ paketti sittenkin kuuluu Borikselle. Ei kuulunut.  Minun nimeni oli kuulemma kortissa.. Siellä oli takki. Ja tiedätte kyllä, mitä minä vaatteista ajattelen! Tämä takki oli kyllä jokseenkin cool. Selässä luki SECURITY. Se päällä kun kylällä kulkisin, herkimmät juoksisivat karkuun ja vielä herkimmät laskisivat alleen. Saatan pitääkin tätä. Hipsteri-villapaidalla saa heittää vesilintua. Tai vaikka fasaania (= eläinpihamme uusin asukas..).

Jouluruuat

Saatiinko herkutella jouluruuilla? Kyllä olisi Hurstin ruoka-avusta saanut maittavamman ja monipuolisemman aterian, kuin mitä me saimme..  Siis me koirat. En saanut kunnolla nukuttua, kun kinkun tuoksut työntyivät hajuepiteeleihini. Nousinkin aatto-aamuna jo varhain.  Istahdin uunin eteen päivystämään, ettei kinkku vain karkaa. Tai ettei Hilma syö sitä. Tuijotin uunin ikkunaa herkeämättä. Mitä sain palkaksi tästä tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativasta työstä? Eikö aattotyötunneista pitäisi saada palkka vähintään kaksinkertaisena?  Ehdotin ruokapalkkaa. Maksu kinkkuviipaileina, kiitos. En saanut! En kinkun murustakaan!  Sika meni muihin suihin!

Paavon%20joulu%20-17.jpg

Oliko jouluaatto sellainen, mitä siltä odotin? Kyllä ja ei. Paljon tapahtui sellaista, mistä ei ollut mitään ennakkovaroitusta ja paljon jäi tapahtumatta sellaista, jota odotin tapahtuvaksi.. Suurin yllätys ehkä oli se, että joulu olikin joku näkymätön, hahmoton, aineeton asia. Se ei ollutkaan mikään tyyppi, joka koluaisi nurkat ja katsoisi, onko hänen tulemiseensa varmasti varauduttu. Kunpa olisi mummokin tuon tiennyt, niin olisi aikamoiselta stressiltä välttynyt..

Vietetään rauhaisaa joulupäivää! Terkuin Paavo