Raumalla tuuli, niin että meinasi viedä korvat mennessään!

Raumalaiset sanovat ”sikses” noin 38 kertaa minuutissa. Heidät tunnetaan siitä. ”Aikamoine koir – sikses”, ”Tervtulo Raumall – sikses”,  ”Kyl o fiini giäl – sikses” ja niin edelleen. Ja jos joskus olen turun murretta mollannut, niin sanonpa vaan, että sen jälkeen, kun olen Raumalla käynyt, turkulaisten sanat kajahtelevat niin kauniin heleästi korvissani.

Mummo olisi halunnut maistaa raumalaista perinneruokaa, lapskoussia. Ruokalajia, joka näyttää yhtä oudolta, kuin kuulostaakin. Tulee kuulemma ulos saman näköisenä kuin menee sisään. Onneksi ei löydetty ravintolaa, joka moista olisi tarjonnut. Sen sijaan päätimme mennä herkuttelemaan Osteria da Filippon pizzoilla. Heille kun koirat ovat tervetulleita niin sisä- kuin ulkotiloihin. Mainoskyltissä luki, että Filippon pizzat ovat leivottu juureen. En ymmärtänyt.. Mihin ihmeen juureen? Hilma tiesi kertoa, että neliöjuureen. Siksi kai se maistuikin niin herkulliselta.

Näimmekö Rauman Flikkaa? Emme.  Flikk painaa noin 300 kiloa, joten luulisi, ettei hänen ihan helppo olisi turisteilta piiloutua.. Juu, juu, mummo. Tiedän, että olet riemuissasi, jos joku painaa sinua enemmän! Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sinä opastit meidät täysin päinvastaiseen suuntaan, missä Flikk istuskelee. Sinä ja sinun suuntavaistosi. No, ehkä sitten joku toinen kerta.

Ikkunan täydeltä mummoja <3 <3 Nahkamoosekset meinasivat kävellä kuvanveistäjä Kerttu Horilan työhuoneen ikkunan ohi pysähtymättä. Minun piti ihan kahdella jalalla alkaa hyppiä ikkunaa kohti, ennen kuin tajusivat ja nostivat minut katsomaan taidetta lähempää. Sellaista se on, kun on perheen ainoa kuvataiteen alan erikoisasiantuntija..

t. Paavo