Täällä minä nyt sitten olen. Tänne mut tuotiin landelle, takamaahan, peräkylään! Minusta aiotaan tehdä pönde!

Näin kaikki tapahtui: Nukuin eilen sikeää pennun unta veljieni vieressä (joo, juuri sitä unta, joka saa minut tuoksumaan taivaalliselta!). Minut herätettiin ja siinä he olivat, mummo ja Karvakäsi. Muistin heti, että joo-o, 4.6., se on tänään. Minä lähden mummon mukaan. Ihmettelinkin jo, miksi tänään on liputuspäivä. Selkis.

Yritin olla ihan cool, ei tässä mitään, mutta täytyy myöntää, että kyllä siinä rupesi housut tutisemaan, kun lähdön hetki läheni ("lähdön hetki läheni", onpa kohtalokasta). Sanoin heipat kasvattajalle, ihanalle ekalle ihmiselleni, ja sitten autoon.

Olivat luulleet, että viihtyisin jossakin kuljetuslaatikossa. Ehei, turha luulo. Minä tahdoin syliin. Nolo myöntää, mutta taisinpa tirauttaa itkun jos toisenkin matkan aikana. Mutta ymmärtäähän sen, koska olen lapsi, mutta miten selitätte sen, että mummokin tirautti, vaikka on aikaihminen?

Matka oli pitkä! Siinä ehti itkeä, leikkiä, nukkua, ja tylsistyäkin (onneksi löysin mummon sormet, joita pureskella). Lopulta olimme paikassa, jota alan kutsua kodiksi. No, eihän se nyt mikään kartano ollut, ei tämä siis minulle mikään materialistinen lottovoitto ollut, mutta kelpaa.

Iltapäivä meni kotiin, mummoon ja Karvakäteen tutustuessa. Vähän väliä tuli emo ja sisarukset mieleen (mutta en siis ole silti mikään itkupilli!). Aika paljon leikin ja nukuin. En syönyt. En mitään. Onhan tätä tilannetta jollakin lailla protestoitava. Täydelliseen nälkälakkoon en aikonut ryhtyä, mutta annetaan nyt tuon mummon vähän huolestua. Tuntuu olevan helposti huolestuvaa sorttia.

Yö meni mukavasti Pääsin sänkyyn! Ellei tuo mummo tuosta ryhdistäydy, tulen kyllä pompottamaan häntä ihan kuus nolla. Lisäksi vaadin, että mummo pitää kättään koko yön hajuetäisyydellä minusta. Yritti hän välillä kääntyä, mutta huusin heti STOP! Ja mummo totteli. Mummo kehui minua aamulla. Hän sanoi, että olin ollut reipas, kun nukuin puoli viiteen asti, ennen kuin aloin mummoa ja Karvakättä herättelemään: "Aamu on! Nyt ylos siitä! Kaipaan ohjelmaa!" Ohjelmapalvelu ei pelannut tuolloin vielä. Pissalla käytiin. Minun vauvan rakkoni ja mummon vanhan naisen rakko vaativat tätä. Sen jälkeen nukuimme vielä yhdeksään.

Katotaan nyt sitten tämä päivä, miten minulla menee täällä takametsässä.. Ajattelin kyllä ehdottaa mummolle, että muutettaisiin jos nyt ei Helsinkiin, niin ainakin Espooseen.. no, Vantaakin käy.

PS: Täällä ei ole pesty ikkunoita..

terveisin Paavo