Hurjan pojan koti se on rakennettu

paikalle niin ihanalle.

Aurajoen rannalle,

kalliolle vankalle

vuorelle niin korkealle.

Koti siell on köyhille, rikkaille,

koti maantien kulkureille.

Ovet siell on raudasta

ja ikkunass on kalterit

ja näköala kaupungille.

                             -Kansansävelmä-

Kävimme Kakolassa kaffella. Sillä olihan mummon nyt AIVAN pakko päästä pätemään minulle ja Karvakädelle, että hän tuntee myös tämän turkulaisen graniittilinnan historiaa..

Mummo kertoi, että mäellä  toimi tavallisen vankilan lisäksi myös vankimielisairaala ja Kakola nimi tulee turun murteen sanasta ”kako”, joka tarkoittaa hiukan päästään vinksahtanutta tyyppiä eli tyyppiä, jolla kaikki muumit eivät ole laaksossa, kaikki lepakot tapulissa tai miten sitä nyt nykypäivänä kauniisti halutaankaan sanoa..

Kysyin mummolta, että miten kakoja ne vangit sitten oikein olivat?  Mummon mukaan ”luultavaste yht kakoi ko ne hoitava lääkärikki oliva”. Tarina nimittäin paljastaa, että sähköshokkeja jaeltiin vangeille suunnilleen samaan tahtiin kuin nykyään melatoniinia. Varsinkin I.Rantanen -niminen lääkäri ei sähköshokeissa säästellyt. Miehen kerrottiin hieroskelleen käsiään yhteen sanoessaan: ”Jaahas pojat, annetaas taas vangeille vähän Imatran voimaa!” Jos vanki ei kuollut, jäi hän ainakin kauhusta jäykäksi.. Nykypäivänä Kakolan mäellä ei jaeta enää sähköshokkeja, vaan käytetään sen sijaan funikulaaria.. Mummo ehdotti astumista hökötykseen. En suostunut. Rajansa kaikella! Ei kuulu kesätyö -projektini käsikirjoitukseen moinen..

Kuulua Kakolan viskiä sen sijaan olisin voinut maistaa. Kerran elämässä olisi kiva olla huppelissa. Sitä ei ollut kuulemma enää tarjolla. Mutta erään aikakauden "janojuomaa" tuo oli! Muutamat vangit olivat rakentamassa Turun lentokenttää ja kun he saivat työpaikallaan lounaaksi perunasoppaa, osa ei syönytkään soppaansa, vaan sujautti lounaansa saappaanvarteen. Iltaan mennessä soppa oli kuumuudessa ehtinyt käydä ja sen sisältö siivilöitiin sukan läpi ja juotiin… se oli sitä Kakolan viskiä. Mummoooooo! Hankitaanko minullekin kumisaappaat?

Kuvassa Kakolan kahvilan herkkuja. Karvakäden muffinssissa oli puukko pystyssä. Onneksi ei ole mikään puukojunkkari tuo minun Karvakäteni. Ei tarvinnut karkuun kipaista.

Plussaa paikka saa herkkujensa lisäksi myös siitä, että minulle kiikutettiin vesikulho oitis sen jälkeen, kun myyjä huomasi tällaisen komistuksen käppäilevän heidän pihapiirissään!

Terkuin Paavo

 

Lähteenä: Kauhea Kakola, Roope Lipasti. Lähdettä vapaasti mukaeltu