Kahvila -projektini alkaa olla takana päin. Kritisoinnin eli toiminnan, jossa kriitikko arvioi kritiikin kohdetta kriittisesti, jätin mummon vaatimuksesta vähemmälle. Oikeustoimet välttääksemme kai. Muiden kuin hevosten munkkeja kun ei saa julkisesti haukkua paskan makuisiksi.. Sanoo tuo nainen.

Pistäydyimme monissa hienoissa kahviloissa ja ravintoloissa ja vain muutamat paikat olivat projektipäällikön + hanketyöntekijöiden mukaan sen kaltaisia, että niissä olisi voinut jättää käymättäkin. Aivan joka paikkaan minua ei kelpuutettu sisälle asti, mutta pääsääntöisesti olin kaikille ulkoterasseille tervetullut. Joihinkin, nimeltä mainitsemattomiin kahviloihin, olin henkilökunnan katseista päätellen ehkä hieman vähemmän mieluisa asiakas kuin mitä taas olin joihinkin muihin paikkoihin, mutta ainoastakaan kuppilasta ei minua pihalle heitetty. Vaikka siis kerjäsin. Vaikka lauloin. Vaikka tein taitovoimistelu -liikkeitä. Vaikka tein järjestelmällistä testausta pöytäseurueeni hermojen kestävyydestä. Suosittelen muuten edellä mainittuja toimintoja teille ihan jokaiselle tehtäväksi. Aika kuluu huomattavasti rattoisammin palvelua odotellessasi.

Aavistuksen mummoa kauhistuttivatkin paikat joihin vaadittiin, että koiran pitää olla hyväkäytöksinen. Miksiiiiii?? Miksi pitäisi olla? Kysynpähän vain.  Jätettiin sitten suosiolla sellaisiin paikkoihin menemättä. Ihmetyksekseni missään kahvilassa ei oltu pantu sisään pääsyn ehdoksi mummojen hyväkäytöksisyyttä. Jos olisi tällaista edellytetty, olisimmeko puoleen tusinaankaan paikkaan sisälle asti päässeet? ”Nyt näyttää mummeli niin pahasuiselta ja räksyttävältä, että jospa etsisitte toisen paikan”, olisi meille kohteliaasti ilmoitettu.  

Tässä kahviloitsijoille ja ravintoloitsijoille pieni vink vink by Paavo; Jos te haluatte eurooppalaistua, niin tiedoksi vain, että Keski-Euroopassa koirat ravintoloissa ovat arkipäivää. Ihan on sisäänheittäjät pelkästään koiria varten. Mitä mummoooooo?? Oo-on! Ja joissakin ravintoloissa tarjotaan koirille jopa omat fine dine ruoka-annoksetkin. Elikkä jos myös sinä, suomalainen ravintoloitsija,  päädyt tarjoamaan koirille pikkupurtavaa, kuuntelepa asiantuntijaa: Tarjoa nelijalkaisille ystävillesi vaikkapa grillattua naudan sisäfilettä. Pian on sinulla massia ihan liiaksi asti! Kaikki koirat taluttavat  nimittäin nahkamooseksensa juuri sinun luoksesi.

Ihan minimaalisesta asiakasryhmästä ei meidän karvakorvien kohdalla ole kyse. Suomessa on arviolta 700 000 koiraa, joten voidaan kyllä puhua melkoisesta markkinaraosta. Ja jotta niillekin yrittäjille selviää, joiden päätä liika nollien määrä sekoittaa, minkälaisesta joukkovoimasta on kyse, otetaanpa vertailukohteeksi vaikkapa se, että Helsingin kaupungissa asuu noin 650 000 nahkamoosesta.. Joko hoksasit?

Kuulin Karvakädeltä, että kaikki tyypit eivät tykkää koirista kahviloissa. Se on täysin käsittämätöntä, mutta totta. Mummo pyysi minua muistamaan sen tosiasian, että on olemassa koirapelkoisia ihmisiä ja myös heitä on kunnioitettava. Ja sitten on niitä nahkamooseksia, jotka rakastavat kyllä koiria, mutta eivät allergiansa vuoksi voi olla samassa tilassa heidän kanssa. Okei, okei. Osanottoni heille. Pitäisikö tällaisille nahkamooseksille sitten avata ihan omat kahvilat? Yksi per kaupunki varmasti riittää..

Loppuraportin osa 2 ilmestyy, kun ilmestyy. Jää odottamaan. No ei, nuku välillä.

Aavistuksen ramaisee minuakin..

terkuin Paavo