Mummo kysyi minulta päivällä: ”Lähreks Paavo mun kans töihin?” Ei olekaan nainen aikoihin tuollaisia ehdotellut. Kaiken maailman viruksia ja öttiäisiä kun nykypäivänä liikkuu, niin piti mummolta varmistaa vielä, että enhän minä vain kuulu mihinkään riskiryhmään? Jos nimittäin kuuluisin, pitäisi visusti pysyä kotosalla. Mummo vakuutti minulle, että kuulun ainoastaan ja vain piskiryhmään, joten sen puolesta voidaan kyllä matkaan lähteä.

Mitä työ tällä kertaa oli? Kävelyä. Ja voi hitsi, että otti pattiin, kun mummo oli niin hidas. Minulla olisi taas tuttuun tapaan vauhtia piisannut. Muutaman karvakaverinkin matkalla näin. Moikattiin. Peräpäästä. Eihän se ole lähikontaktia? Käveltyämme aikamme, sanoimme  heipat tytölle, joka matkassamme oli ja siirryttiin seuraavan tytön luo. Ja mitä teimme? Kävelimme. Alan antaa pikkuhiljaa mummolle anteeksi sen, että on Perämetsässä niin laiska lähtemään kanssani lenkille. On kai, kun työkseen kävelee..

t. Paavo