Boris on ainakin kerran elämässään herättänyt mummon luovuuden. Toiminut siis inspiraation lähteenä. Mummolta oli pyydetty lastenkirjaa, joka kertoisi touretten oireyhtymästä. Kirjoittamisen aloittaminen tuotti tuskaa. Kumpikaan mummon aivosoluista ei suostunut tekemään minkäänlaista yhteistyötä..

Tuossa kohdin kuvioon astui Boris. Tyyppi istui mummon eteen. Kuten varmasti muistat, Boris astelee Dalai-Laman jalanjäljissä, ja tuollakin hetkellä hänen tyhjennetty mielensä värähteli mantran tahtiin: Om mani padme hum. Omm, omm.

Mummo luki kaveria väärin. Kuvitteli Boriksen merkittäviäkin asioita pohtivan. ”Mitä sää Boris mietit? Et ainaka tourette”, sanoi mummo ja heureka, lamppu syttyi!! Entäpä jos Boris miettiikin JUURI SITÄ!! Ja näin sai alkunsa kirja, Rufus, spesiaali lapsi.

Minua ärsyttää hieman se, että Boris on päässyt kirjan kanteenkin. Piirrettynä tosin, ja statistin roolissa, mutta ilmeisen näköisenä. Ja kirjan kertoja on muka Boris, vaikka oikeasti se on mummo! Minä en ikinä suostuisi käyttämään haamukirjoittajaa apunani!

Haluaisitko omaksesi kirjan, jossa Boris kertoo kaveristaan Rufuksesta? Mummo sanoi, että voisin järjestää blogini sivulla arvonnan. Suoritin maailman lyhyemmän työmatkan eli tuumasta toimeen!

Kommentoi ”mukana”, niin olet mukana Rufus, spesiaali lapsi -kirjan arvonnassa, jonka mummo, minä ja virallisena valvojana Karvakäsi, arvomme 25.1. Arvomme kirjoja 3 kpl. (Muistathan merkitä myös sähköpostisoitteesi  kommenttikenttään, jos vaikka arpaonni suosii juuri sinua).

terkuin Paavo