Ei tuon mummon mielikuvituksella ole rajaa! Tänään pestiin minun hampaitani! Minulta, joka järsin puruluita päivät pitkät. Minulta, jonka hampaat ovat noin kaksi- kolmemilliset. Minulta, jolta vielä joka ikinen nykyisistä hampaistani putoaa pois ja olen ymmärtänyt, että jopa aika pian. Onko hommassa siis mitään järkeä?

Kyllä mummo aina perustelut näihin älyvapaisiin juttuihinsa keksii. Kaikkeen on aina selitys. Nytkin hän selvitti minulle, miten minun pitää oppia, että hampaat pestään joka päivä, vaikka se ei muuten vielä niin tarpeen olisikaan (joku ihme pentuopas tämänkin ajatuksen on hänen päähänsä iskostanut). Sännöllinen harjaus kun kulemma vähentää plakin ja hammaskiven (mikä kivissä vikana?) muodostumista. Raikastaa kuulemma hengitystäkin. Mummo, tiedätkö, että olen kyllä aamuisin haistellut hengitystäsi ja olisiko nyt päässyt käymään niin, että siellä omassa suussasi se suurin huolen aihe olisikin?

Ai, millaista hampaiden pesu oli? No, luuletteko tosiaan, että annoin sen onnistua? En todellakaan! Sen jälkeen, kun olin nuollut kaiken hammastahnan harjasta (oli muuten hyvä kanan maku), olisi minun puolestani saanut koko touhu loppua siihen. Ja kun kaiken lisäksi mummo on nyt sitten niistä ihmekirjoista myös lukenut, että rimpuilevaa koiraa ei saa päästää sylistä pois, niin siinä me sitten taas väänsimme aika tovin. Huomenna ei pestä hampaita. Veikkaisin näin.

terveisin hammastahnansa reippaasti syönyt Paavo