Kuulin tänään mummolta hauskan tarinan siitä, miksi minä olen Paavo, enkä esimerkiksi Erkki tai Veikko. Kun mummo oli varmistunut siitä, että minä tosiaan muutan hänen ja Karvakäden luokse, kysyi hän Karvakädeltä onko tälle ok, että minulle tulisi ihmisen nimi (no hitto miksei?). Karvakäsi piti ideaa hyvänä.

Mummo mietiskeli illan, mikä olisi hyvä nimi. Eero, Paavo ja Simo olivat mummon mielestä minulle sopivia nimiä (joo, ja sitten mä olisin ollut aina ihan simona...). Mummo ei puhunut nimiasiasta enää Karvakädelle mitään. Aamulla herätessään mummolla oli taas minut mielessään (yllätys, yllätys!), ja hän pohti mielessään, että mahtaisiko Karvakäsi sittenkään tykätä mummon lempparinimestä, Paavosta.

Aamupäivällä mummo jutteli ääneen, että tätä uutta koiraa ei sitten opetetakaan sohvalla makoilemaan (mielestäni tuollaisia päätöksiä ei pidä tehdä asianomaiselta itseltään kysymättä). Tähän Karvakäsi: "Niin, mutta mitä jos Paavo vaan päättää hypätä sohvalle!" Mummon suu oli loksahtanut auki ja hän oli ihmetelyt Karvakädelle, että miksi ihmeessä tämä sanoi "Paavo"?? "Sanoin vain ensimmäisen miehen nimen, joka minulle tuli mieleen", vastasi Karvakäsi. Eipä asia tuon selkeämmäksi voi mennä!

t. Paavo (mun ihana nimi; Paavo, Paavo, Paavo, Paavo.....)

DSCF1463.jpg