Mummo on ollut kiireinen, mutta ehti hän sentään pikaiseen lehtikatsaukseen kaverikseni. Ja mitä helskattia siellä lukikaan! Tutkimusten mukaan noin 12 % suomalaisista lemmikeistä kärsii kaamosmasennuksesta. Eli luku on aika lailla sama kuin nahkamooseksillakin.

Mummo vakuutti, että minulla ei todellakaan ole minkäänlaiseen masennukseen viittaavia oireita. Päinvastoin. Mutta entä jos sittenkin…

Eläinten masennusoireita ovat artikkelin mukaan alakuloisuus, apaattisuus ja innottomat reaktiot ulkoiluun. Ruokakaan ei maistu. Ja yhtään hiukkaa ei hotsita viettää aikaa perheenjäsenten kanssa. Ketuttaa vaan koko ajan. Nukkumatti loistaa poissaolollaan.

No, totta puhuen en kyllä ihan tunnista tuon kaltaista oireyhtymää omakseni.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin taivas putoaa niskaan tai masennus iskee. Hyvä tietää jo ennakkoon, mitä sitten pitää tehdä.

Ohjeissa neuvottiin nostamaan koira auringonvaloon aina kun se on mahdollista. Ja pitää muistaa, että hyvä ruoka, parempi mieli! Laadukas, vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävä ravinto on tärkeää koiran hyvinvoinnille, hormonituotannolle ja aivotoiminnalle. Lemmikeille on kuulemma myös omia ”energiapatukoita”, joista me saamme terveellistä lisäenergiaa. Satunnaiset herkkupalatkin voivat olla hyödyksi, sillä ne stimuloivat mieltä, varsinkin jos ne yhdistetään leikkeihin.

Sanoin mummolle, että jos satunnainen herkkupala olisi naudan sisäfilettä, saattaisi hyvinkin olla, että pikku-pikku-ahdistusta olisi meikäpojalla jo havaittavissa.

t. Paavo