Minä olen oppinut haukkumaan! Sellaisella oikein komealla äänellä..vai saako niin sanoa? En halua teidän ajattelevan, että siinäpä itserakas pikku-pentu.. Mistäkö opin? No, Boris opetti. Boris kertoi (ja näytti ihan käytännön esimerkein), että jos tuossa lähitiellä tai meidän pihalla liikkuu joku, on haukuttava hurjasti. Jos sattuisi vielä käymään niin, että hetken kuluttua tästä, ulko-ovi aukeaisi, voisi nostaa jo astetta kovemmankin metelin. Olen yrittänyt muistaa vanhemman ja viisaamman neuvot. Jostain ihmeellisestä syystä, mummo ja Karvakäsi eivät arvosta tätä taitoani kovinkaan korkealle..
Sen sijaan kovin paljon kaikkea muuta he yrittävät (epätoivoisesti) minulle opettaa. Tänään he olivat siinä käsityksessä, että minä en ymmärrä "tänne"- ja "tule"-sanoja. No höh, tottakai ymmärrän! En vaan näe aina mitään syytä palata heidän luokseen juuri silloin, kun he noita sanoja käyttävät. Niin kuin esimerkiksi tänään, kun se ihana rottweiler kulki pihamme ohi. Riemastuin oikein, kun hoksasin, että minussa ei ole kiinni mitään pidäkkeitä; ei hihnaa, ei valjaita. Mutta mummo oli vanhaksi naiseksi yllättävän ketterä. Hän kerkesi estämään aikeeni. Harmitti.
Huh, kun minä olen poikki. Olin tänään taas Lemmikkiaseman järjestämillä pentutreffeillä. Meno siellä on, miten sen nyt sanoisin, melkoisen eläimellistä. Ja jos et tiedä, mitä tuolla tarkoitan, niin kerronpa sinulle: eläimellinen meno tarkoittaa rankkaa hauskan pitoa, villiä riehuntaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Leikin monien eri tyyppien kanssa, mutta Wiki on kyllä minun ihan bestis. Me leikimme Wikin kanssa joka kerta samaa leikkiä. Siinä minä olen selälläni alla ja Wiki seisoo päälläni. Sitten me murisemme, painimme, näykimme ja nuolemme. Tämä saattaa ihmissilmään näyttää aikamoiselta muilutukselta, mutta ei, ei se ole sitä. Veikkaisin, että nautimme Wikin kanssa molemmat näistä painihetkistämme aivan yhtä paljon.
Tämä kuva näyttää ehkä nopeasti katsottuna epämääräiseltä mustalta karvakasalta, mutta siinä me olemme, minä ja ystäväni Wiki.
Sain tänään pentutreffeillä käydessämme uuden lelun. II-HA-NAN! Suloinen sammakko! Silmät kuin Hilmalla <3 Mummolla on toiveena, että tämän lelun myötä jättäisin sohvatyynyt rauhaan. Voiko teidän mielestänne sammakkoani ja sohvatyynyä verrata keskenään? No ei minustakaan. Eli mummon toive tuskin toteutuu..
Huomenna lähden Itä-Suomeen käymään. En tiedä mitä siitä ajattelisin.. koska se ei ole Helsinki..
t. Paavo
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.