Meillä täällä perämetsässä hiihdetään marraskuusta huhtikuuhun. Oli lunta tai ei. Täällä lapset altistetaan hiihdolle heti, kun he jaloilleen kykenevät. Ja tottakai pienokainen ilmoitetaan ensimmäisiin hiihtokisoihinsa jo ennen kuin toinen elinvuosi tulee hänelle täyteen. Siinä tämä ihmisen alku sitten kasvaa ja kehittyy ja hän hiihtelee elämänsä latua eteenpäin. Välillä sukset eivät luista, välillä mennään alamäkihiihtoa, välillä sukset menevät ristiin. Vielä kuolinvuoteellaankin perämetsäläinen huutaa ”Latua!! Täältä tullaan!”

Hiihtokisat ovat useimmiten talvikisat. Silloin on paremmat olosuhteet kuin muina vuodenaikoina. Kisoihin osallistuvalle taaperolle laitetaan tupsupipo päähän, asetetaan laudat jalkaan ja kepit käteen. Tämän jälkeen hänen äitinsä / isänsä lykkii voittaja-ainestaan, selästä tökkien, kaksikymmentä metriä eteenpäin, maaliin. Maalissa huudetaan hurraata. Ja palkaksi tästä lapsi saa joko pokaalin tai tikkarin. Jokainen haluaisi tikkarin. Mutta ikävä kyllä, aina jonkun on tyydyttävä myös pokaaliin.

Myös aikaihmiset hiihtävät kilpaa. Kukaan heistä ei halua epäonnistua. Eikä harjoitella. Estääkseen tappion, on pakko käyttää dopingia. Dopingin käyttöä ei pidä koskaan myöntää. Ei edes sen käytöstä kiinni jääneenä. Oletteko kuulleet sanonnan: Se parhaiten hiihtää, jolla on vahvin lääkitys. Tämä on dopingistien lempisanonta. Kilpailun voittajan tuntee aina siitä, että hänellä on sitkein räkä, ja räkä roikkuu polviin asti.

Harrastuspohjaista hiihtoakin jotkut kunnianhimottomat harjoittavat. Tänään näitä tyyppejä on näkynyt täällä meillä päin. Laturetkeksi mummo sitä nimitti. Ekskursio suolle. No, kivaa jos sellaisesta tykkää. Kunhan taas pisti ajattelemaan.. Tuo huvikseen hiihtelevä ihmismassa tulee tänne perämetsään haukkomaan raitista, happipitoista ilmaamme. Ja kyllähän se tiedetään, mitä siitä yltiömäisestä kropan edestakaisin  heiluttamisesta seuraa. Perä ryhtyy puhumaan.  Ihmiseltä tulee kokonainen litra tuhnua  per vuorokausi, ja siinä litrassa tuhnua on 0,7 desiä metaania. Sen sijaan, että hiihtäjä-heppu  veisi kasvihuonepäästönsä sinne, mistä tulikin, eiiii, tänne ne pössäytellään! Meikäpojan takapihalle leijumaan..

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Eikä sanonut! Minä se olin, Paavo.