Minun viikkoni on tällainen: maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja kynsien leikkuupäivä. Kun on tuo viimeisin, klp, mummo lähestyy minua jännittyneen näköisenä. Hänellä raukalla on huonoja kokemuksia tästä ( on traumatisoitunut kai) ja vaikka miten häntä rauhoittelen, aina sama juttu.. Silmälasti ovat silmillä; "Olisik ne toiset lasit sit kumminki paremma? Ei näil näe mittä." Kynsileikkurit ovat tutisevassa kädessä; "Ovak nämä leikkuri tylsistyne? Kui päi mä näit pirä?" Tuo kaikki on sellaista ennakkovaroitusta siitä, että mitä tahansa voi tapahtua.
Karvakäsi: Mikä pitää tällaista ääntä: raaps, raaps, raaps, töps?
Paavo: Pentu, jolla on sideharsotupsu yhdessä tassussa. Hih, hih, hiii....
Ei vainenkaan, mummo, hyvin se sujui.
t. kiittääpi Paavo
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.