Aamulla kun heräsin (joku saattaisi sanoa aamupäivällä, sillä olen todellinen aamun torkku. Ennen kymmentä en halua edes ajatella ylös nousua), pusuttelin mummoa tavalliseen tapaan. Sitten menimme ulos aivan kuten kaikkina muinakin aamuina. Ruokakupille minulla ei ollut kuitenkaan mikään kiire.. No, ei sekään vallan poikkeuksellista ole, sillä ne pipanat siellä kupissa eivät edelleenkään minua ihan kauheasti houkuta. Minulla oli sellainen kummallinen olo. Sellaista ei minulla ole ollut koskaan ennen. Dagen efter, saattaisi joku ruotsalainen arvella siitä olosta..

Yleensä aloitan leikit siinä vaiheessa, kun mummo kaivaa Turun Sanomat esiin. Mummo sanoo tuota "omaksi hetkekseen" ja olen sen hänelle toistaiseksi suonut. Nyt en. Minua ei huvittanut leikkiä. Mummon vinguttama pinkki possu ärsytti minua enemmän, kuin että se olisi innostanut leikkimään. "Keksi ny jotta tekemist ittelles", kehotti mummo. Hän ei ymmärtänyt..

Onneksi mummo on myös helposti periksi antavaa sorttia ja pääsin syliin. Hetken oli vähän parempi olla. Sitten se tuli; ensimmäinen oksennusryöppy! Pelästyin. Tällaista kamaa ei ole kyllä suustani koskaan tullut ulos. Sisään on ehkä mennyt. Nyt mummo ymmärsi.

Hetken päästä se kamala tunne tuli taas vatsan pohjaan. Ja kyllä, sieltä sitä tuli taas. Mummo kertoi siivotessaan sotkua, että siellä on joukossa melkein kokonaisia mustia koppakuoriaisia.. Olisikohan niistä joku ollut vähän tujumpaa tavaraa? Ei pennun vatsa kuulemma ihan kaikkea kestä. Mummo pyysi minua miettimään tätä ensi kerralla, kun tuollainen musta houkutus astuu eteeni..

paavo.jpg

Minä vähän luulen, että minulle ei sovi pesulla käynti. Kaikki johtui varmasti siitä. Mummo sai eilen illalla minut ylipuhuttua siihen touhuun. Puhtausmyrkytys. Oireet selvät.

terveisin pipi-poika (nyt jo paranemaan päin)