Parikymmentä päivää enää ja Paavo-poika nousee sinivalkoisille siiville. Olimme edellisiltana Karvakäden kanssa hakemassa mummoa lentokentältä. Karvakäsi sanoi: ”Kato Paavo lentokonet, tommosse sääki pian pääset!” Hypin, kiljuin ja huusin hallelujaa! En tiedä kumpaa se oli enemmän, odotuksen tuomaa jännitystä, olihan mummo ollut poissa jo peräti puolitoista vuorokautta, vai sekoittiko suuri ja avara maailma taas kerran peräkylän pojan pään, kuten se niin monta kertaa aiemminkin on tehnyt. En kyennyt rajoittamaan itseäni..  Itsensä aisoissa pitäminen on joskus ylivoimaisen työläs projekti.  

Mummolle oli matkan aikana noussut huoli. Suuri huoli. Vakava huoli. ”Mää ajattelin tual kones, et kui ihmes me ton Paavon kans sinne Espanja asti selvitä? Tai kyl mar me sit selvitä, jos konesse asti päästä. Mut mitä jos ne ei pääst sitä konesse, ku se huuta ja kilju..” Ja surullinen katse minun suuntaani.. Oli kuulemma nähnyt matkustamossa koiran, joka hiljaa nukkui koko lentomatkan. Olen melko varma, että kyseessä oli vakavasti masentunut yksilö. Tai kuollut. Sitä mummo ei tietenkään ottanut lukuun.

Minulla on tosiaan ollut sellainen pieni probleema, että alan käydä ylikierroksilla, kun innostun. Ja kukapa ei innostuisi, kun nahkamooseksia on joka puolella ympärillä. Potentiaalisia rapsuttajia ja keskustelukumppaneita!! Se jos mikä saa meikäpojan liekkeihin! Ja kun tässä tilanteessa menojalkaani estellään, niin siinä minä tanssin ripaskaa ja suusta tulee Uralin pihlajaa tai jotain muuta yhtä viehättävää.. Lentokentällä moinen taiteellisuus ei kai ole toivottavaa.

Espanjaan lähtö tuo mukanaan myös jotain ei-niin-mukavaa. Vaikka minä aina vannon ja vakuutan, että nyt oli kyllä viimeinen kerta, kun eläinlääkärin luo suostun lähtemään, niin sieltä taas viime viikolla itseni löysin. Rokotus piti matkaa varten ottaa ja lisäksi reseptilääkettä kaiken maailman öttiäisiä ja termiittejä vastaan. Nehän saattaisivat innostua vallan vallattomaksi, kun tällainen puhtoinen Suomi-poika saapuu sinne heidän imeskeltäväkseen. Parturistakin mummo puhui. Pitäisi kuulemma jollakin lailla erottua Espanjan katukoirista..  Turhaa saivartelua.

Matkaan lähden

matkaan lähden

mulla kauas menolippu ooooon…

t. Paavo