Korituoli.jpg

Karvakäden hajuaisti on lähestulkoon olematon. Eilen lenkillä ollessamme, metsässä leijaili vahvaakin vahvempi suden tuoksu. Löin jarrut kiinni ja morsetin miehelle, että nyt kotiin ja suorinta tietä. Mitä tekee ukko: kiskoo hihnasta ja vaatii viatonta lemmikkiään eli minua:”Tul ny. Mikä nyt o?” Sitten alkaa itsekin ihmetellä maahan painuneita isoja tassun jälkiä: ”Onk täst menny iso koira?” Että tuollaista välkkyä minä tuolla ulkoilutan.

Elämme keskellä villieläintarhaa. Pari iltaa sitten kolme peuraa oli ikkunamme takana. Hitsi, minkä kokovartalotutinan se saikaan aikaan minussa. Mummo sanoi: ”Älä nyt liitoksistas reppe!” Peurat tulivat varmasti susia karkuun tähän meidän pihapiiriimme. Eivät tienneet, että tämän talon nahkamoosekset eivät sutta koirasta erota. Heihin on melko lailla turha turvautua.

Petteri Punakuonoa ei ole vielä näkynyt. Epäilen vähän tyypin olevan kuvitteellinen. Fiktiota parhaimmillaan.  Mutta enhän minä uskonut lehmänkään olemassa oloon ennen kuin näin. Kuka voisi kuvitella, että olemassa on heebo, jolla on sarvet, tupsupäinen häntä ja limainen turpa, jonka onkaloista kuuluu muuuuuu? Ja tämän kaiken kruunaa eeppinen kroppa, jonka alapuolella sijaitsee maidon tuotantolaitos? Ja kuitenkin tällaisia siis on. Olen omin silmin nähnyt.

t. Paavo

PS. Onnea kaikille Lucioille. On kuulemma Lucian päivä. Hoitakaa hommanne ja tuokaa sitä valoa meille!!