Boris ja Lulu piipahtivat meillä Lulu oli taas niin huumori -tuulella. Kertoi meille vitsin: Kolme kiinalaista kaverusta nimeltään Bu, Chu ja Fu muuttivat Amerikkaan. Amerikassa he päättivät vaihtaa nimensä vähän enenmmän paikallisten suuhun sopiviksi. Bu muutti nimekseen Buck, Chu muutti nimekseen Chuck ja Fu päätti lähteä takaisin Kiinaan! Lulu oli ainut jota vitsi nauratti!

Nyt varmasti ajattelet, että nauruhan pidentää ikää. Ja että Lulu sai vitsilleen nauramisesta roimasti ikävuosia lisää. Turhaa positiivisten propagandaa. Totuus on se, että nauru saattaa ennemminkin lyhentää elinikää. Legendoja naurukuolemista on lukemattomia. Annahan kun kerron muutaman raadollisimmista tapauksista.. Ihan vain varoituksen sanoina sinulle:

Daily Mail -lehden uutisoinnin mukaan 50-vuotias mies kuoli katsellessaan The Goodies -komediasarjaa. Miekkonen oli huvittunut eräästä ohjelman vitsistä siinä määrin, että oli nauranut yhteen menoon 25 minuuttia. Lopulta hän luhistui sohvalle sydänhalvauksen kourissa. 2000-luvun alkuvuosina puolestaan eräs thaimaalainen mies oli alkanut nauraa unissaan, eikä kahden minuutin naurupuuskan jälkeen enää hengittänyt. Hän oli tukehtunut nauruun (helskatan hauska unen pläjäys.. veikkaan minä).

Nauraminen ja nauramattomuus jäivät kaivelemaan mieltäni.. Pikkuinen nahkamooses leikki minun, Boriksen ja Lulun kanssa lattialla. Kysyin tytötä, että naurattiko häntä kovasti, kun hän syntyi. Ei naurattanut, ei. Vauvat lähes poikkeuksetta itkevät heti syntymänsä jälkeen. Hmmmm. Luultavasti he alitajunnassaan tietävät jo tuolloin, miten suuressa valtionvelassa Suomi on, luottamus päättäjiin lähentelee heillä nollaa jo ensi hetkistä, he tietävät miten peruspalvelut täällä meillä rapautuvat ja ensimmäisen Marianne -karkkipussin saantiinkin menee vielä pahimmassa tapauksessa viisi vuotta. Ei paljon naurata. Tästä syystä pienten nahkamoosesten vanhempien pitääkin tehdä 2-4 kuukauden ajan rankkaakin rankemmin hommia, jotta he saavat pienokaisensa hymyilemään ekaa kertaa edes hieman.

t. Paavo