Pihalla maata kuopsuttaessani ja raakaravintoa etsiessäni, aloin miettiä sitä, että voiko hyönteisiä laittaa arvojärjestykseen? Mummo saattaa sisällä ollessamme sanoa minulle: "Paavo, ota kärpäne kii!" Teen työtä käskettyä ja saan kiitoksen. Äsken pyydystin ulkona perhosen. Se ei ollut mummosta yhtään kiva juttu. Hän paheksui minua. Mikä tekee perhosesta kärpästä arvokkaamman? Onko hyvännäköisyys arvoperuste? Mitä se kertoo mummosta?

Tästä päästäänkin aiheeseen, josta emme mummon kanssa pääse yhteisymmärrykseen (ehkä koskaan). Siis hyönteisravintoon. Mummo, maailmassa on noin kaksi miljardia ihmistä, jotka syövät hyönteisiä jokapäiväisenä ravintonaan. Yksi hyönteissyöjä-Paavo siinä joukon jatkona ei tunnu missään.

Paavo: Tiedätkö mummo, että myös sinä syöt jo nyt noin puoli kiloa hyönteisiä joka vuosi?

Mummo: En kyl syö. Nyt puhut omias..

Paavo: En puhu. Marjojen, vihannesten ja sienien joukossa sinä niitä syöt. Ja kaupasta ostettujen mehujen, hillojen, keittojen,  pastojen, jauhojen ja jopa suklaan seassa syöt ihan satavarmasti hyönteisjäämiä.

Mummo: Ei suklaas ainaka mittä ol!  Suklaas ei kyl ol mittä itikoitte jäämi!

Paavo: Yhdysvalloissa on ihan elintarvikelaissa säädetty, että sadassa grammassa ketsuppia saa olla  korkeintaan 30 hedelmäkärpäsen munaa ja korkeintaan kaksi hyönteisen toukkaa.

Mummo: Paavo!!!

Paavo: Maistuisiko sinulle hedelmäkarkki? Punainen? E120 väriaine, jota karkeissa käytetään, on tehty kilpikirvoista.

Mummo: Nyt et Paavo enä puhu tommossi ällöttävi!

IMG_20170725_173133.jpg

Älä mummo ole huolissasi. Teen tätä ihan omalla vastuullani..

Terveisin ekologisen valinnan tehnyt ja aikaansa edellä oleva Paavo