Tavattiin mummon kanssa ukko, jonka käyttöjärjestelmä  toimi hippasen erikoisella tavalla (mahdollisimman kauniisti sanottuna). Ukon katse mittaili minua korvista hännän päähän . Hän ei löytänyt minusta mitään tuttua… ja meni vähän sekaisin. Hänen mielestään minunlaisia ei pitäisi olla olemassakaan. Sekarotuisia piskejä! Olen kuulemma osa jotain maailmanlaajuista hämäräbisnestä (etsiiköhän Interpol minua?)! Mummon mielipidettä asiasta ukko ei halunnut kuulla. Mummo sanoi, että ”miähel ol varma pääsäs niimpal taustakohina, et ei sen tähre pystyny kuuntelema, mitä meil olis ollut sanottavaa asiasse".

Me emme mummon kanssa halua osallistua minkäänlaiseen keskusteluun siitä, kummat koirat, puhdasrotuiset vai sekarotuiset ovat ylevämpiä. Jokaiselle meille se oma koira / oma ihminen  on juuri oikea. Minäkin olen mummolle superrakas, vaikka äitini ja isäni pienistä eroista  johtuen en sitä koiramaailman kuuminta hottia olekaan (ja mummolla ihan sama juttu..Hottis-ajat ovat olleet ja menneet).

 

Minun rotumääritelmässäni vaaditaan vain seuraavat asiat (tämä on vapaasti lainattu Etelä-Suomen seropit ry:n sivuilta):

 

Pitää näyttää pääpiirteittäin koiralta, niin silloin ON koira.

Luonnetta saa olla. Vähän tai paljon.

Pää, etupää ja takapää on hyvä olla olemassa.

Kuono on hyvä, jos se mahtuu ruokakippoon. Ellei mahdu, niin pitää ostaa isompi ruokakippo.

Hampaita on riittävästi, jos pystyy syömään. Hampaita ei saisi käyttää huonekalujen puremiseen, mutta jos niin pääsee tapahtumaan, ei se ole mikään hylkäämistä aiheuttava virhe.

Korvia tulisi olla kaksi, mutta jos toinen puuttuu, niin ei sekään ole mikään katastrofi. Sekarotuisen koiran kuulo on muutenkin vähän valikoiva, joten käytännössä toisen korvan puuttuminen ei niin kauheasti haittaa.

Nenä on hyvä olla olemassa. Sitä koira tarvitsee paljon. Nenän olisi hyvä olla kuonon kärjessä, mutta saa se vähän sivussakin olla.

Jos haluaa pitää pantaa, kaula pitää olla.

Neljä jalkaa olisi myös hyvä olla, mutta kolmijalkaisetkin hyväksytään. Jalkojen pitäisi mielellään olla sen verran pitkät, että rintakehä ei ota maahan kiinni.

Hännän pituus 1 cm-100 cm. Suotavaa olisi, ettei hännän pituus ylitä metriä, koska silloin koira voi kompastua siihen. Yli metrinen häntäkin hyväksytään, jos koira ei kompastu siihen.

Runko on tärkeä, koska siihen kaula, jalat ja häntä kiinnittyvät.

21584214_10212825885754021_1214763972_o.

Ollaanhan kaikki kavereita. Ei haukuta ketään rodun tai jonkun muun jutun vuoksi!  Minä ja mummokin teemme työtä itsemme kanssa, jotta hyväksymme ja suvaitsemme kaikenmaailman ukot, emmekä arvostelisi heidän mielipiteitään.. Lupaileepi Paavo