Olen saanut taas toimia koe-eläimenä. Animalia, auta minua poloista poikaa!! Mummo on tehnyt taas testejään. Nainen oli lukenut jostakin (varmasti todella arvostetusta lehdestä), että meillä koirilla on monia hienovaraisia ilmeitä, joilla kerromme rakkaudestamme. No, pitihän hänen heti ottaa selvää mitä Paavo Oiva Veikko tuntee häntä kohtaan: rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakastaa.. Olisitpa vain pysynyt päivänkakkaroissa mummoseni..

”Japanilaine tutkimus o osottanu, et ko koirat näkevä omat ihmises, ne nostava vasent kulmakarvatas.” Tässä kohden Karvakäsi pakeni paikalta. Hän ei aina jaksa innostua näistä mummon luennoista.. Minä suunnittelin samankaltaista katoamistemppua, mutta tuossa kohden olin jo mummon tiukassa syleilyssä. Myöhästyin. Luento jatkui.  Tutkimuksen mukaan me koirat siis nostamme rakkaan ihmisen kohdalla vasenta kulmakarvaamme (= suomennos niille, jotka eivät vielä tätä turun murretta hallitse), mutta kun näemme meille vieraan tai muuten yhdentekevän tyypin, nostamme oikeaa kulmakarvaamme. Todella uskottavaa, eikö vaan?

Onnistuiko testi kanssani? Ei. Mummo sanoi, että ”ei tost meijän duracelist ota mittä selvä, ko pää liikku koko aja puolelt toisel”. Kulmakarvoissani ei kai sentään ollut moitteen sijaa? No oli. Liian pitkät ovat kuulemma naamakarvani. Karvojen joukosta ei erota, mitkä ovat kulmakarvoja ja mitkä korvakarvoja tai muita tupsukkeita..  Testin ykkösvaihe siis epäonnistui ylirunsaasta karvoituksestani johtuen. Jättikö mummo minut rauhaan? Ei!! Testi jatkui..

Sama ero on tutkimuksen mukaan nähtävissä silloin, kun koira näkee leluja. Kun koiralle näytetään sille mieluisaa lelua, koira luimistaa vasenta korvaansa. Ja kun koiralle näytetään jotain sille epämieluisaa, se luimistaa oikeaa korvaansa. Niin kuin odottaa saattoi, pian heilui Wahlroos edessäni! Läpäisinkö? En. Mutta edelleenkään ei testissä ollut mummon mielessä mitään kyseenalaistettavaa. Eeeei. Paavo se vaan ei ottanut asiaa tarpeeksi vakavasti. Riehumaan aloin. Sitten mummo pohti, että mitä ikävää eteeni kantaisi, jotta oikea korva reagoisi toivotulla tavalla.. Ja kyllä, pesuvatihan se sieltä tuotiin. Siitä kapistuksesta minulle tulee kyllä aika kauheita feedbackkejä..mutta luimisteliko oikea korvani..? Kyllä!! Tahdonalaisesti. Tarkoituksella. Ei tähän tarinaan muuten olisi saatu onnellista loppua. Nyt saatiin > onnellinen mummo, jolla on toimiva koira!

v%C3%A4sytt%C3%A4%C3%A4.jpg

t. Kuvassa lopen uuvuksiin asti testattu Paavo