Kesäloma on ihmisen ja ihmisen parhaan ystävän eli Paavon parasta aikaa! Tänään suuntanamme olivat Tammisaari ja Hanko. Poikkesimme Tammisaaressa Niska -ravintolaan.

Kuka on oksentanut mummon leivälle? Ai, se olikin pizza. Saanko maistaa, pliiiiiiis? Pizza on siitä hauska kulinaristinen pläjäys, että siihen valitaan täytteet ihan izze. Mummo valitsi itselleen yksilön, jossa oli täytteenä ilmakuivattua kinkkua sekä vuohenjuustoa. Ja paljon ruohoja päällä, jotta saa taas märehtiä illalla. Pizzan suola- ja rasvapitoisuudet saattoivat aavistuksen verran ylittää verenpainetauti -liiton suositukset. Näin veikkaan. Mutta hyvää se oli. Se kuiva reunakin, jonka minä sain..

Heti syötyään mummo -ihmiseni uhriutui; ”Emmää muute olis tommost epäterveellist ottanu, mut ko oliva sen mainokse siihe laittane.. Myyjätte vika. Miksei ikä tyrkytet semmost vege -systeemi, misä olis vaa kurkku ja muut vetist ja laihruttavaist?”

No, myöhäistä katua mummoseni.

Tiesitkö, että Mannerheim oli kahvilayrittäjä ennen kuin marsalkoitui? Minä tiedän. Ja ennen kuin mummon kesäloma loppuu, tulen olemaan kaikkitietävä Suomen historian suhteen! Tutustuimme Hangossa sijaitsevaan Neljän tuulen tupaan, jossa C.G. E. Mannerheim piti kahvilaa vuosina 1927-1933.

Kiinnostiko heeboa asiakaspalvelu? Oliko yrittäjyys hänen suuri intohimonsa? Oliko pullapoikia? Ei, ei ja ei. Mannerheimilla oli aikoinaan kesämökki Hangon Suuressa Mäntysaaressa. Viereisellä Pienellä Mäntysaarella sijaitsi kahvila, jossa kieltolaista huolimatta tarjoiltiin vähän muutakin kuin kahvia ja vaapukkamehua..  Iltasella humalaisten kahvilavieraiden örinä resonoi ikävästi CeeGeen mökin seinistä.. Aikansa möykkää ja hypetystä kuunneltuaan, tämä päättikin lopettaa moisen menon. Hän osti koko roskan pois. Kahvilanpitäjä olosuhteiden pakosta, voitaisiin kai sanoa..

Todellakin vähintään neljän tuulen tupa! Hiukseni menivät aivan solmuun!

t. Paavo