Olin marrasmarkkinoilla ja tapasin hyvin erikoisen tyypin! Ulkoinen olemus ei vastannut mitään ennen näkemääni.. Mutta kaunis hän oli, pakko myöntää.  Hänellä oli pitkät hiukset (ei ihan niin pitkät kuin tytölläjollaonniinsyötävänihanathiukset), iiiihanat pitkät ripset, isot hampaat (joiden harjaus oli kyllä saattanut unohtua jo vähän pidemmältäkin aikaa), hän oli turvallisen oloinen; leveä ja vahva selkä. Häntä..roikkuvaa mallia. Tassut olivat..miten sen nyt kauniisti sanoisi..hiukan erikoiset. Mikä ihme tämä tällainen on??? Kaverin oma ihminen kertoi, että kyseessä on poni.  Olin ihan H. Moilasena. Poni?? Never heard. Miten tällaisen olion kanssa tehdään tuttavuutta? No, päädyin siihen samaan lähestymistapaan, johon lähes aina turvaudun: "Moi! Annatko pusun?". Tyyppi ei halunnut antaa kielaria.  Huulet vain laittoi törrölleen. Minä taas en osaa sitä pusuttamis-tyyliä, joten se siitä sitten..Nuuskuteltiin sitten vaan. Tykkäsin.

t. Paavo