Jos olisin Espanjassa, heräisin auringon nousuun. Venyttelisin jäseneni vetreiksi. Ja vasta sitten ampaisisin vauhtiin. Kuka? Mikä? Missä? Milloin?

Jos olisin Espanjassa, söisin aamupalani parvekkeella istuen. Omalla tuolilla. Sillä sinisellä, pehmustetulla. Joka natisee.

Jos olisin Espanjassa, mummokin lähtisi lenkille. Hitaasti ja varmasti hän tallustelisi rinnallani. Hihna löysällä. Sanoisin: ”Hyvä mummo, sinä osaat!”

Jos olisin Espanjassa, menisin rannalle. En ohittaisi karvakavereita oikeaoppisesti vaan reteästi haistelisin joka ikisen perän. Jotkut jopa kahteen kertaan.

Jos olisin Espanjassa, mummo houkuttelisi minua uimaan. En menisi. Sanoisin, mene keskenäsi! Ei hän menisi. Uimapuku ei istu pakaroista.

Jos olisin Espanjassa, näkisin kymmeniä kujakatteja päivittäin. En jahtaisi heitä yhtään. Tai jos jahtaisin, niin ihan vähän vain.

Jos olisin Espanjassa, hakisimme churroja päiväkahville. Saisin palan. Ja jos oikein kauniisti mummoa silmiin katsoisin, kaksi palaa.

Jos olisin Espanjassa, pääsisin kauppakeskukseen. Sinne, missä on paljon lapsia! Ja Burger Kingin tuoksut.

Jos olisin Espanjassa, mummo pesisi tassuni aina sisään tullessa.. Hygieniasyistä. Ehkä hän joskus unohtaisi tehdä sen.

Jos olisin Espanjassa, katsoisimme illalla televisiosta espanjalaista vaaliväittelyä ja jokainen meistä ymmärtäisi siitä ihan yhtä paljon. Eli ei yhtään.

Jos olisin Espanjassa, hiipisin yöllä Karvakäden luokse. Asettuisin hiljaa makuulle hänen vasempaan kainaloonsa. Aamulla heräisimme auringon nousuun..

altailla.jpg

t. Paavo