Missä me ollaan ja oonko mää täällä kans? Kysyi jo Nykänen aikoinaan. Samaa kyselin minä tänään, kun löysin itseni Vihavuodelta! Vihavuoden koskikahvilasta. Mummo sanoi, että ”tämä o pahemppa Perämettä ko Perämettä ite!”  

Kahvila sijaitsi hyvin koiramaisessa kunnassa, Hau-hau-Hauholla. Ja joko johtuen nimestä, tai muuten vaan, KYLLÄ, koiraystävällinen paikka, jos joku! Vihavuoden koskikahvilassa järjestetään muun muassa vuosittain Koirakahvila -päivä! Repikää siitä muut kahvin keittäjät!!

Mitä herkkua sain? Mummo valitsi tyrnijuustokakun palan. Sellaisen, joka on kuin mummo itse; kypsä reunoilta, mutta hyllyy keskeltä. Nam. Osui ja upposi! Juustokakku on siitä hieno leivonnainen, että siinä oleva rasva on hyvin piilotettu. Moni ei sitä tiedä, että kakun pääraaka-aine, juusto, on tehty ykkösmaitolehmän maidon sijasta täysmaitolehmästä. Ja jos juustokakulle person henkilön veren rasvapitoisuutta mitattaisiin, niin usko pois, verestä löytyisi suurempi konsentraatio rasvaa kuin valkosoluja. En kerro tätä faktaa mummolle. Saan kakkua toistekin. Ovelaa, vai mitä?

Maisemat Vihavuodella olivat upeat. Ette ikinä arvaa, mitä minulle siellä tapahtui? Artisti ei usko sitä itsekään.. Näin rannan lähettyvillä sorsan. Mehevän ja taatusti murean. Katse kiinnittyneenä siivekkääseen, en huomannut milloin maa loppui ja vesistö alkoi. Ja niin kuin olen vannonut teille täällä blogissakin, että meikäpoika se ei ui.. niin kuinka kävikään!? Siellä minä olin vedessä sorsan perässä. Himo voitti siis pelon.. Hiuksenikin kastuivat.. Piti föönata ainakin vartti. Sainko sorsan kiinni? Helskatan Karvakäsi kun hinasi minut rantaan. En edes pyrstösulkiin vielä yltänyt.

Paluu matkalla poikkesimme Sääksmäen silta -kahvilassa. ”Jos tämä ei ol retro, ni mikä sit o”, ihmetteli mummo. Palvelu oli täälläkin ihan äärimmäisen ystävällistä. Olisimme jääneet ulos terassille, kuten meillä tapana on. Meitä pyydettiin sisään pois kylmästä tuulesta. Minua kohdeltiin kuin kuninkaallista! Tarjottiin vettä ym. Ja hyvältä kai maistuivat safkatkin. Näin minulle kerrottiin..

t. Paavo, the turisti, joka laulaa Juicen lailla:

On ensin how (how)

Ja sitten hoch (hoch, how, how)

Ja sitten hoch (hoch, how, how)

Sitten hoch (hoch, how, how, hoch

hoch, Hauho, Hauho)