Hilu%20ja%20Paavo%20Louhisaaressa.jpg

Jos olemme Hilman kanssa kuvassa hieman varuillaan olevan näköisiä, sille on totisesti syynsä.. Taustalla olevalla talolla, Louhisaaren kartanolla,  on pimeä puolensa. Uskokaa tai älkää, siellä kummittelee!!  Kerroin Hilmalle, että selkäpiitäni aivan karmii ja Hilma vastasi, että hänenkin vatsapiitään kurnii.

Haluatko Hilma kuulla kartanon kummituksesta lisää? Ei se mitään. Kerron silti:

Flemingin Hermannin kolmas vaimo, Anna, se tuolla häiriköi. Hän ei saa rauhaa, vaan vaeltelee kartanossa kostoa janoten.  Keitä läimäyttelee pehvalle, keitä kiskoo hännästä, keitä vain ovien paiskomisillaan pelottelee.

Herman ei ollut minkään mittapuun mukaan katsottuna aivan sitä parasta mahdollista aviomiesainesta.. Mies oli kova bilettäjä, mutta vaimo ei olisi saanut vähimmässäkään määrin hauskaa pitää. Kun Herman lähti kylille rellestämään, mitä tapahtui melko usein, lukitsi hän vaimonsa pieneen koppiin. Eipähän nainen vilkuilisi muita miehiä siippansa poissa ollessa.

Miehensä reissujen aikana palvelusväki ojensi Annalle syötävää pienestä ruokinta-luukusta. Eivät pääsisi naapurit nalkuttamaan, että mies ei vaimostaan huolta pitäisi. Ja olihan se tärkeää nainen muutenkin hyvässä lihassa pitää, sillä Herman, tuon ajan miesten tapaan, ei pitänyt kovin luisevista naisista.

Mitä Hilma? Ai sinullakin on nälkä? Ei saisi puhua ruuasta.. No, ei täällä nyt ole palvelusväkeä sinulle einestä antamassa. Annapa kun jatkan.

Siihen kohtalokkaaseen hetkeen asti, jolloin Anna henkensä heitti, Herman oli joka ikinen kerta muistanut kertoa palvelijoille vaimonsa hiljaisuuden retriitistä, jota tämän kertoi kopissa harrastavan. Sinä päivänä ei sitten muistanut mainita asiasta. Miehen menojalkaa vipatti siihen malliin, että siinä kiireessä unohtui tilata vaimon ateriapalvelut. Niinpä Anna jäi ilman lakisääteisiä lounas- ja kaffepaussejaan ja huonostihan siinä kävi. Nälkään nääntyi nainen. Jo ensimmäisen viikon jälkeen.

Mitä Hilma? Etkä näänny!!  

Herman harmitteli hetken tapahtunutta. Sillä hyvä vaimohan se Anna oli. Parempi jopa kuin ne hänen ensimmäinen ja toinen vaimonsa olivat olleet. Mutta elämän on jatkuttava. Herman jatkoi lurjustelua ja hurjastelua ja niinhän siinä sitten kävi, että ei aikaakaan, kun hän oli pelannut ja juonut talonsa ja tilansa. Kartano myytiin joillekin Mannerheimeille..

No, okei Hilu. Mennään syömään.

t. Paavo