Tiedoksi teille, jotka ette ole seuranneet blogiani sieltä alkukesästä asti > mummo ja Karväkäsi eivät ole biologisia vanhempiani. Nyt te kyllä yllätyitte (koska onhan minussa ja Karvakädessä todella paljon samaa näköä. Se myönnettäköön.). Mutta totta se on. Meikäpoika on Hesasta tänne peräkylään kuljetettu.

Yksinhuoltajaäitini synnytti viisi pentua. Minä yksi heistä. Minulla on vahva epäily siitä, että olemme yhden yön jutun seurausta (kun ei ole tosissaankaan sitä faijaa koskaan näkynyt). No, eihän äiti meitä pystynyt pitämään. Ymmärtäähän sen. Viisi villiä viikaria! Adoptioon meidät piti laittaa. Koko jengi.

Näin isänpäiväviikolla sitä pistää miettimään, että missä lie Paavo-pojan isukki??  Siis se siittäjä-ukko. Hurvittelee varmasti maailmalla. Poikamieselämää viettää. Villiä ja vapaata. Luoko ajatustakaan pennuilleen..?

Minulla ei ole kuvaa ei kirjettä isältäni. Kuulopuheiden varassa olen. Tuntomerkeiksi on kerrottu;  yorkshirenterrieri. No, karsiihan se isäehdokkaista  tietysti pois dalmatialaiset, kultaiset noutajat, meksikonkarvattomatkoirat ja sen sellaiset. Mutta ehkä peiliin katsomallakin sen olisin tiennyt. Ei ole niistä suunnista meikäläisen sukuhaarat.

Jos joskus tapaatte Suomea kiertäessänne komean ja rohkean yorkin (uskon tulleeni isääni), niin kertokaa hänelle, että takamailla asustelee Paavo-poika. Ehkäpä juuri hänen poikansa.. Ja kertokaa, että Karvakäsi on tuuraillut isänhommissa. Hyvin on pojalla asiat. Pärjää ja silleen..

Tämä kuva on otettu lapsuudenkodissani. Kun olen ihan snadi. Voitte näyttää tätä kuvaa isäehdokkaille. Jospa se faija tästä oman perillisensä tunnistaisi..

t. Paavo