Juhannukseen kuuluu kuulemma mökkeilyä, saunomista, hyvää ruokaa, hyvää juomaa, kokkoja..

Mökkeilinkö? Noen.

Saunoinko? Noen.

Söinkö hyvää ruokaa? Noen. Jo kolmatta viikkoa vedän samaa Golden Eaglea. Tympii..

Joinko hyvin? Noen. Vesilinja pitää edelleen.

Näinkö kokon? Nojoo. Minäpä kerron;

Olin jo ihan valmis painumaan pehkuihin, sillä oli väsynyt peuhattuani päivällä Hilman ja Boriksen kanssa (Uskoitteko? No ei se ihan niin mennyt. Se oli toiveajattelua. Näin kyllä tyypit, mutta Hilma oli yhtä vakavamielinen kuten aina ja Boris ei pihaa ympäri juostessaan ehtinyt minua juurikaan noteerata). Silloin mummo sen keksi! Paavon pitää saada nähdä kokko!

Nyt kun tiedän mikä kokko on, olen lievästi sanottuna hämmästynyt. Viime viikonloppuna Karvakäsi poltti takapihallamme isoja oksia ja risuja ja liekit olivat valtavat. Mummoa ei tuolloin kiinnostanut liekkien katselu lainkaan. Silmä tarkkana hän tuijotti telkkarista Lemmen viemää. Nyt me kuitenkin ajoimme 40 minuutin matkan Valasrannalle, jotta mummo saisi nähdä (kai te ymmärsitte, että hän naamioi oman halunsa nähdä kokon tuohon, että Paavolle pitää muka näyttää kokko) miten kolme koivua on sidottu yhteen ja ne poltetaan järvellä. Minä olin väsynyt. Minua ketutti. Ja ne inisevät pikkupaholaiset olivat tehdä minut hulluksi! Protestoin!

 

Aamulla nukuin tosi pitkään. Ihmisillä on kuulemma joskus juhannusaamuna herätessään huono olo. Minulla oli loistava olo ja valtava halu pureskella jotain osaa mummon kehossa! Ykkössuosikkejani ovat nenä ja korvat. En saa kuitenkaan tehdä sitä. Lieneekö juhannus herkistänyt naisen, sillä nyt sain hiljaa, hiljaa pureskella mummon korvaa melkoisen tovin. Se oli arvokas hetki (tekisi niin mieli sanoa "meille molemmille", mutta tiedän tunteen olleen yksipuolisen). Äsken kokeilin vielä uudelleen, saisiko hiukan edes näykkäistä vasenta korvaa. En saanut. Arkeen on siis palattu ainakin tältä osin.

Ai niin. Tein minä eilen juhannustaikojakin. Tosin en tarkoituksella. Mummo laski, että kyllä minä löysin 7 erilaista kedonkukkaa. Juuriltaan ne vedin. En saanut laittaa tyynyn alle. Oli kuulemma liikaa multaa (voiko multaa olla koskaan liikaa??). Se siitä sitten, että olisin yöllä unessa tulevan morsiameni nähnyt. Näin kyllä unta. Unessa sain vihdoin mummon luumupuun kaivettua juuriltaan ylös. Se oli ihana uni!

Hyvää juhannusta kaikille toivotteleepi Paavo