Muistan, kun viime keväänä mummolla alkoivat Teams -palaverit. Olin alkuun, että jo on helskatan tylsä tv-ohjelma… Samaa luokkaa kuin A-studio.  Kunnes mummo kertoi kyseessä olevan työpalaverin. Yhdessä mummon kanssa kiroilimme tietokoneen monimutkaisuutta. Mummo kun on sen aikakauden ihmisiä, jolloin hiiri oli pieni jyrsijä, verkkoa loi vain hämähäkki, virus oli flunssa ja muisti oli ominaisuus, joka heikkeni iän myötä.

Nyt mummeli ja minä alamme olla jo lähes ammattilaisia tietokoneen käytössä. Pientä haastetta on vielä siinä, että miten saisimme työpöydän jaettua. Tällaista kun meiltä on joskus pyydetty. Pitääkin muistuttaa Karvakättä, että hoitaa rivakampana käsisahan käyttäjänä homman. Konetta pitää kuulemma aika ajoin myös päivitellä. Sitä mummo on tehnyt tuloksetta. Mahdollisesti hänellä on ollut väärät päivittely -sanat:  ”Ei voi ol totta! Voi hyväne aika! Kaikki kans o!”. Kerran tietokone oli kesken palaverin kaatua. Mummo sai sen kiinni. Mutta pääsääntöisesti siis meillä sujuu nykyään jo ihan hyvin.

Olen joskus jopa mummoa ahkerammin osallistunut Teams -palavereihin. Niihinkin, jotka alkavat aamulla liian aikaisin. Olen oppinut jo etikettisäännöt: en nuole pippeliä, jos kamera on päällä, enkä hauku läsnäolijoita, ellei mikrofonia ei ole suljettu. Enkä piereskele. Resonoi kuulemma ikävästi. Tuhnuista vielä neuvotellaan.

Hieman olen nyt viime aikoina pohtinut sitä, että mitä tällainen älylaitteella roikkuminen saattaa minulle aiheuttaa.. Altistaako levottomuudelle ja keskittymisvaikeuksille? Turruttaako kuvaruudun ainainen tuijottaminen meikäpojan pääkopan kokonaan? Altistaako muillekin ikäville sairauksille, kuten halvaantumiselle, myrkytykselle, masennukselle, työtapaturmille, unihäiriöille, passiivisuudelle, alkoholismille ja muille riippuvuuksille, perheriidoille, sukupuolitaudeille, flunssalle tai vaikkapa työnarkomanialle?

Pitäisikö minun vieroittautua palavereista?  Vai pitäisikö Teams -palaverien tekeminen, sen osto ja myynti, maahantuonti ja jopa siitä puhuminen tehdä rangaistavaksi? Ihan vain nahkamoosesten ja minun parasta ajatellen..

t. Paavo Oiva Veikko