Sain viestiä kasvattajalta. Hän oli käynyt Paavon ja sisarusten kanssa eläinlääkärissä. Pennut oli tarkastettu ja sirutettu. Meidän Paavo oli kasvattajan kertoman mukaan käyttäytynyt todella mallikkaasti. Voitte vain kuvitella, miten ylpeä tämä mummo on hyvin käyttäytyvästä pojastaan (vaikka siis itselläni ei ole asiaan vielä osaa eikä arpaa). Painoa pikkuisella oli ollut 1,4 kg ja lievää yläpurentaa lukuun ottamatta kaikki oli ollut kohdillaan. Pyysin kasvattajaa lohduttamaan Paavoa, että ei meidän perheessä kenelläkään täydellistä hammaskalustoa ja purentaa ole, joten hyvin hän sopii joukkoon!

Mietin tuossa äsken, että mitä sitä sitten vielä pitää tehdä, ennen kuin Paavo tulee kotiin.. No, tietysti pitää leikata nurmikko, istuttaa kesäkukat, lattiat pitää mopata ja ehkä ikkunat pestä. Kaapit on jo siivottu. Eikö se niin ole, että ensivaikutelma on tärkein? En halua, että Paavo ajattelee minusta, että siinäpä on siivoton ja saamaton mummo!