Saimme koiranruokia valmistavalta yritykseltä, Bellforilta, testattavaksi kolmea eri koiranruokaa: lammasta ja villikania sisältävää nappulaa, kanaa sisältävää nappulaa sekä mikä mielenkiintoisinta, hyönteisproteiinia sisältävää nappulaa.

Kuten ehkä muistatte, olen jo aiemminkin harkinnut siirtyväni kestävän kehityksen mukaiseen huikopalaan. Söisin siis jatkossa hieman tulevaisuuteen suuntautuvampaa ja ekologisempaa murkinaa. Saatan jättää siat, lampaat ja siipikarjan kokonaan rauhaan. Lintujakin jahtaisin ihan vaan harrastusmielessä. Jotta tatsi säilyy.

Hyönteisiä syödessäni minun ei tarvitse nähdä edes pyydystämisen vaivaa, kunhan vaan tilaan mummolta kuppiini Bellfor -koiranruokaa. Ei pitäisi pierettääkään, koska on kuulemma helposti sulavaa. Ehkäisee ruuansulatushäiriöitä, kutinaa ja hiustenlähtöä. Voitte uskoa, että meitä mummon kanssa nauratti, kun luimme netistä, yrityksen sivuilta, tuon viimeisen eli hiustenlähdön. Osui ja upposi tuo käännöskukkanen!

Mikäkö saa minut miettimään näin radikaalia ravinnonlähteen vaihdosta? Eettisyys ja ympäristönäkökohdat. Hyönteisten kasvatus tuottaa huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasuja kuin tavallinen lihantuotanto. Hyönteisten lisääntyminen säästää luonnonvaroja ja sitä kautta koko tätä palloamme, jossa asustelemme. Pallo on käsittääkseni kuitenkin aikalailla ainutkertainen. Toista emme saa, jos tämän pilaamme.

Hyönteiset eivät sairastu, joten kasvatuksen yhteydessä ei tarvitse käyttää antibiootteja ja näin ollen minäkin säästyn antibioottikuormitukselta. Hyvä juttu, eikö vaan? Hyönteisten proteiineilla ei ole allergiapotentiaalia, siksi tämä ruoka sopii Lulullekin. Bellforin hyönteispohjaisen ruuan raaka-aineena käytetään mustaa sotilaskärpästä. Mitä enemmän sotilaskärpästä syö, sitä sotaisamm.. ei kun rohkeammaksi muuttuu.

Mummo sanoo, että ajatus siitä, että eläin saa kuulan kalloonsa, jotta toinen eläin saa ruokaa, tuntuu hänestä joskus pahalta. Siksi hänkin syö vain makkaraa. Toisin kuin nisäkkäillä, hyönteisten hermosto on hyvin alkeellinen. Niiden kipukokemus on täysin erilainen, minkä lisäksi niiden teurastamistapa on hyvin lempeä. Pakastaessa niiden elintoiminnot vain hidastuvat ja hyönteinen ikään kuin nukkuu pois. Kuultuaan tämän, ehkä mummokin vielä joskus vaihtaa makkaran sotilaskärpäseen. Mitä mummooooo!?

Mutta nyt tärkeimpään asiaan eli siihen, mitä pidin Bellforin Landgut-Schmaus ruuasta? Tunnetusti epäluuloisempaa tyyppiä nappuloiden suhteen ei ole, kuin mitä minä olen. En todellakaan syöksy suin päin syömään jotain minulle tuntematonta, kuten Hilma tekee. Hilma oli nimittäin makutestaajana mukana. Narttu veti ruokansa niin nopeasti, että mahtoiko maistaakaan. Mitä Hilma? Ai maistoit ja havaitsit ainakin hyttysaromia olevan ruuassa mukana. Ei ollut! Ruuassa on ainoastaan mustaa sotilaskärpästä, koska niistä saamme kaikki tarvittavat amino- ja lauriinihapot.  Ai mitäkö ne ovat? Googleta.

Nyt olen syönyt edellä mainittua ruokaa noin viikon verran. Voin kertoa teille, että hyvältä maistuu. Erittäinkin hyvältä. Nyt koko meidän jengi, Hilma, Lulu ja Boris minun lisäkseni, olemme tätä nappulaa jo maistaneet ja eriäviä mielipiteitä ei ole ilmoille tullut. Maistuu. Mummo sanoo, että ilokseen hän on huomannut myös sen, että kun olen syönyt hyönteisnappulaa, henkeni ei enää haise pahalle. Tässä olisi siis vielä yksi syy mummolle lisää siirtyä itsekin hyönteisravinnosta nauttivien joukkoon. Vink vink, mummo. Tajusitko?

Tulen myöhemmin vielä blogissani kertomaan teille, miltä Bellforin lammas-villikani nappulat ja kananappulat maistuvat, mutta mummolla on sellainen käsitys, että eri ruokien vaihtelu lisää minun nirsoiluani, ja siksi en nyt ihan heti lopeta hyönteisnappulan syöntiä. Sopisiko tähän loppuun yksi ehkä väsynein läppä ikinä eli: Palataan astialle!

t. Paavo