"Mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.." laulelin mummolle petini uumenista. Tylsä päivä! Ei ole Borista.. Ei ole Hilmaa.. Missä kaikki äksöni? "Hei, nainen! Tulepa tänne viihdytyshommiin!"

"Kuules ny Paavo! Mummon ohjelmapalvelu pela joka päivä ja sää laulat tommossi! Mitä sun nyt sit tekis mieli tehrä?" kysyi mummo minulta.

Kerroin mummolle, että ihan ekaksi haluaisin menä sammakko-ojalle. Mummo ei innostunut asiasta. Kävin ojalla eilen, kun Boris yllytti. Boriksen vika. Mummon mielestä jokainen vastaa hölmöilyistään itse, eikä siitä voi syyttää toista. Mutta entä jos toinen lällättää vieressä, että "et uskalla, et uskalla pentu!" Eikö sittenkään? No, pesullehan minä siitä riemusta jouduin. Oikein kunnon kuuraukseen. Boris hymyili vieressä bossuille ominaista hymyä (jossa siis runsas puoli päätä on auki..).

"Mitä jos pidetään tänään 'kukaan ei kiellä keneltäkään mitään' -päivä. Karvakäsikin voisi tykätä", ehdotin mummolle. Mummo halusi tietää, mitä minä sitten tekisin. Kerroin, että aloittaisin sähköjohdoista. Joka ikisen luikeron vääntäisin solmuun ja ehkä jopa ihan pikkasen puraisisin. Sitten menisin limoviikuna-purkille. Kun nousen takavarpailleni, yllän kaivamaan multaa (ai, mistäkö tiedän?). Tämän hauskan jälkeen tutkisin tarkemmin sitä virkattua pitsistä päiväpeittoa. Voi, että se tulisi olemaan kivaa! Vaivuin unelmiini..

"Sää olet sit purru hihnas poikki?" Heräsin unelmistani noihin mummon sanoihin. En arvannut, että hän näin nopeasti sen huomaisi. Ja se ei ole ihan irti poikki. Melkein poikki vaan. "Me ei tarvita mummo hihnaa! Sinä et edelleenkään osaa kukea hihnassa oikein", yritin puolustautua. Ei auttanut. Näin, että mummoa harmitti. Pyytelin anteeksi muun muassa hänen varpaitaan nuolemalla. Nyt tiedän sitten senkin, että aika paljon saa hommia tehdä, että saa vanhan, vihaisen naisen leppymään..

terveisin Paavo