Joskus mietin, että elämäni on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eläisinpä jossakin akvaariossa, niin jopa olisi Paavo-pojallakin turvallista. Näin siis luulin. Ei pidä paikkansa. Sea Lifen sähköankeriaalle, Raipelle, kun meinasi akvaariossa asumisesta huolimatta käydä todella köpelösti.. Viime viikon keskiviikkona tyyppi meni syömään taskulampun! Kyllä. Kuulit oikein. Taskulampun.

Raipe ei pystynyt hillitsemään himoaan eikä hallitsemaan haluaan (hän rakastaa metallia ja sähköä sisältäviä esineitä), kun hoitajalta tippui lamppu vahingossa veteen. Ei kun kimppuun! Kuin sika limppuun! Se on ollut Raipen taktiikka ennenkin. Vaikka ei olisi edes ollut sähkönälkä. Ja nyt oli.

Miten tämä lamppuanastus sitten tuli ilmi? Miten syyllinen löytyi? No, lampussa oli valo päällä. Ja totta kai Raipen piti juuri silloin haukotella tai muuten vain aukoa päätään. Siinä hän oli huuli pyöreänä ja suusta loisti valo. Kuin Bengtskärin majakasta! Peli oli sillä selvä. Guilty!

Taskulamppu ei ole sähköankeriaan pääasiallista ravintoa. Ei ole kuulemma oikein terveellistäkään. Patterit ovat myrkyllisiä ja päällä oleva valo kuumensi Raipen sisuskaluja. Raipeliini kuuli olevansa hengenvaarassa. Mistä löytyisi kyllin kylmähermoinen eläinlääkäri, joka poistaisi lampun? Raipen sähkö kun riittäisi tainnuttamaan hevosen (ja hevosta kookkaampia eläinlääkäreitä ei ole Helsingin seudulla nähty). Extreemiä siis tiedossa.

Mutta lääkäri löytyi kuin löytyikin! Tämä mies ei potentiaalista sähköiskukuolemaa pelännyt! Ja ei kun Raipe sairaalaan!! Sadan litran kuljetusastiassa tyyppi kuskattiin Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Loiskista vaan! Eipä siinä ollut Raipella juuri vastaan panemista. Ja ymmärsihän hän itsekin, että nyt tuli nieltyä jotain vähän kovempaa kamaa.. Vähän hitaammin sulavaa. Pois se olisi saatava.

Raipen sisäelimet sijaitsevat kaikki heti pään takana ja loppukroppa on sähköä tuottavaa lihasta. Nukutuksessa ollessa sähkölihas ei toimi. Se on hyvä. Sillä muuten olisi kovan onnen taskulamppu saattanut jäädä Raipen viimeiseksi ateriaksi (ja hautakivessä lukisi: niin valoisa loppuun asti).. Ja taskulampun poistoyritys olisi jäänyt eläinlääkärin viimeiseksi työtehtäväksi (ja hautakivessä lukisi: mies, niin täynnä virtaa).

Urhea eläinlääkäri työnsi sormensa syvälle Raipen kurkkuun.. kaiveli.. käänsi.. väänsi.. koukki.. veti.. työnsi.. ja JESSSS, sieltä se pulpahti kovan onnen  taskulamppu pihalle! Raipe selvisi kuin selvisikin koettelemuksesta.  Taskulampun kohtalosta en tiedä..

Mikä oli tämän tarinan opetus?

1. Jos haluat, että et jää kiinni varkaudesta, älä nielaise taskulamppua, jossa on valo päällä.
2. Jos haluat nielaista taskulampun, ja selvitä hengissä,  katso että siinä ON valo päällä.

t. Paavo